tiistai 6. helmikuuta 2018

Uusi vuosi, uusi projekti!

Uusi vuosi on usein täynnä kaikenlaisia lupauksia: kirjoitan blogia kerran viikossa, kitisen vähemmän, vietän tipattoman tammikuun ja sen sellaista. Minähän en tänä vuonna sortunut minkään sortin lupauksiin, vanhana ja viisastuneena. Sen sijaan päätin aloittaa uuden projektin, mikä onkin pitänyt minut kovin kiireisenä - blogiakaan en ehdi tältä aikaavievältä hommalta raapustaa. Tämän mahtavan uuden projektin nimi on Rakennuskilot! Erittäin vaativa projekti, täytyy myöntää. On todella uuvuttavaa iltaisin keskittyä siihen, että jaksaisi syödä vähintään puolikkaan suklaalevyn ja toisinaan hieman salmiakkiakin. Tai luopua ruuanlaiton ilosta ja kurvata kultaisten kaarien kautta kotiin. Mutta minä olen uhrautuvainen nainen ja sitoutunut uuteen projektiini!

Onneksi tämä toinen, huomattavasti vähemmän kuormittava Modernisti hirteen -projekti, tukee minua uusissa haasteissani. Tässäpä lista asioita, joiden jälkeen on helpompi joustaa omista haluistaan ja tarttua vastentahtoisesti Fazerin siniseen.
  1. Juuri viimeisen maalipintansa saanut satoja tunteja tasoitettu katto, johon on unohtunut kokonaan tehdä tarvittavat toimenpiteet tulevaa kattoliesituuletinta varten. 
  2. Viisi senttiä mystisesti siirtynyt vaatehuoneen ovi, joka sekoittaa kaikki kiintokalustesuunnitelmat.
  3. Edelleen vesieristämätön toisen kerroksen katto/terassi, joka aiheuttaa keskivaikean paniikkikohtauksen aina kun sataa ja silloin tällöin öisinkin.
  4. Valmiit sähkövedot juuri sellaisille kaiuttimille, joita ei voikaan asentaa kylpyhuonetiloihin.
  5. Kansainvälistymistä hakeva yritys ja kaksi alle kolmivuotiasta kerubia.
Niin kuin huomaatte, minulla on erinomaiset edellytykset onnistua uudessa projektissani. Ja ylpeänä voin todeta, että onhan niitä rakennuskiloja kertynytkin! Listaakin voisi jatkaa vielä tovin, mutta rajansa kaikella. Jos ja kun heittää hyvästit sarkasmille, niin väsymystä on ilmassa. Valoa tunnelin päässä näkyy kuitenkin pikkuisena pilkkuina raskainakin hetkinä, joten jaksaa jaksaa - periksi ei anneta! Seuraavan kerran, rakkaat kaksi lukijaa, jotka olette vielä pysyneet aktiivisina blogin seuraajina, lupaan olla kitisemättä ja kirjoittaa teille reippain mielin jostain kivasta raksateemasta :)

Nyt pulskaksi muuttunut rakennuttaja vaikenee muutaman viimeaikaisen raksakuvan saattelemana...

Keittiön takaseinä on saanut jo ensimmäisen kerroksen mustaa maalia.

Yläkerrran katto on jo hyvällä mallilla.
Pian päästään käsittelemään myös hirsiä.


V¤"%")!n terassi.

Pikkujätkä saunoo :)


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Tulta tupaan

Se ihana tunne, kun tuli lämmittää varpaita ja kädessä on kupponen kuumaa kaakaota. Joo, melkoista siirappia, mutta tällaisia nössöjä haaveita sitä huomaa päässä pyörivän. Minä en ole koskaan asunut talossa tai asunnossa, jossa olisi takka. Rakkaita muistoja takoista on kuitenkin paljon: Lapissa hiihtoreissun jälkeen tulta jaksoi tuijotella toista tuntia ja kesämökillä takassa piti aina saada käristää makkaroita saunan jälkeen. Niinpä meille oli alusta saakka selvää, että meidän uuteen kotiin tulee takka.

Taloa vielä suunnitellessa meidän toivelistalla oli tämän näköisiä takkoja. Silloin ei kuitenkaan vielä tiedetty talon pohjapiirustuksia, joten saatiin vapaasti tykätä kaiken mallisista takoista.

Skanthermin Elements. Lähde: Pinterest

Lähde: Nordpeis
Suunnitelmien edetessä takka päätettiin sijoittaa yläkerran olohuoneeseen. Siellä sitä siirreltiinkin paikasta toiseen kuin kuumaa perunaa. Loppupeleissä päätimme sijoittaa takan olohuoneen ikkunanpuoleiseen nurkkaukseen.
Koska takka sijaitsee täysin kahden ikkunan edessä, oli selvää, että emme voi enää valita jykevää takkaa, joka olisi lämpöä varaava. Meidän täytyi etsiä itse asiassa kamiinaa - siroa pientä kaunokaista, joka luo tunnelmaa meidän sitä kaivatessa. Etsimme takkaa aktiivisesti netin lisäksi messuilta ja tämän vuoden Habitaressa hankinta lyötiinkin lukkoon kiivaan tinkimisen päätteeksi. Valitsemamme takan mahdikkaita kilpailijoita olivat Skanthermin Elements ja Turn. Voitin vei kuitenkin Norpeisin Quadro 1!

Lähde: Nordpeis

Päädyimme hankkimaan Quadromme Valmistuli-nimiseltä yritykseltä täyspakettina. Valmistulelta saimme todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua sekä erittäin kilpailukykyisen hinnan. Valmistulen Kari Sivula on tehnyt loistotyötä jo paljon ennen takan asentamista. Hän on käynyt tutkimassa työmaalla takan asennuspaikkaa isännän kanssa ja tehnyt tiivistä hormiyhteistyötä Keski-Uudenmaan katon kanssa, joka on hoitanut meidän projektin kattojen ja terassien vesieristyksen. Tällä hetkellä suunnitelmissa on, että takka asennetaan itsenäisyyspäivän jälkeen. Siinä on taas yksi ihana asia, mitä odotella muuten vähän synkempien raksavaiheiden aikana.



perjantai 24. marraskuuta 2017

Kaukana Strömsöstä

Näin pitkän vaitiolon jälkeen ei varmaankaan saisi aloittaa blogia vinkumalla. Mieli tekisi silti. Ehkä jopa tirauttaa väsymyksen kyynel jos toinenkin. Älkäähän kuitenkaan pelätkö, ei täältä ihan pahimmanlaatuista itkuvirttä ole tulossa. Ehkä jopa selviytymistarinan tynkä, jonka sankarina on loistavat organisointikyvyt omaava lentäjä ja sankarittarena kotikaaosta pyörittävä toimitusjohtaja. Näistä kahdesta raksan suurempi sankari on kuitenkin ehdottomasti ensimmäinen.

Näin sen enempää somessa asiaa ruotimatta reilu viisi viikkoa sitten meidän isännästä tuli Modernisti hirteen-projektin kokematon mutta sitäkin päättäväisempi projektijohtaja. Aluksi pakon edessä, mutta hommat hienosti hoitaessaan päätimme yhteistuumin, että pesti jatkuu siihen asti, kunnes lentävät bussit kaipaavat ohjastajaansa takaisin vanhempainvapaalta. Duunit alkoivat valitettavasti melkoisella myräkällä. Hirsipytingin pystytys oli kyllä saatu valmiiksi, mutta iso osa ikkunoista oli vielä toimittamatta, katto laudalla ilman mitään vesieristettä ja vettä satoi kaunistelematta noin viikon kuin esterin perseestä. Samassa syssyssä lähti entisen projektijohtajan työporukkakin, joten siinä oli meillä hetken ihmettelemistä. Elämään ei ole mahtunut yhtäkkiä mitään muita asioita kuin raksa, lapset, raksa, yritys, raksa, uni, raksa, rautakauppa ja raksa. Hieman eri tavalla kävi, kun allekirjoittanut alun perin kuvaili blogin kohdassa Tietoa meistä :)

Viimeisen viiden viikon aikana asiat ovat kuitenkin edenneet hurjaa vauhtia, vaikeuksista huolimatta. Tässäpä siis pitkästä aikaa Top Ten raksalla tapahtunutta - niin hyvässä kuin pahassa.
  1. Numero Uno on ehdottomasti vastaava mestarimme Riku, jonka rauhoittava olemus, huikea kokemus ja vilpitön tahto auttaa meitä hädässä on käytännössä pitänyt projektimme liikkeessä.

    Rokkistaramme Riku tulee nykyään työmaalle fiksusti raksakuteet päällä :)

  2. Tämän hetken isoin harmitus on vuotava talo. Nyt on Honkataloilla näytön paikka, sillä muutama mystinen kohta valuttaa edelleen vettä paikkausyrityksistä huolimatta. Perästä kuuluu...

  3. Meillä on nyt kaikissa kolmessa kerroksessa lattiavalut tehty. Samaan hengenvetoon tekisi mieli kysyä, kenen loistava idea oli laittaa yläkerran lattiaan kipsivalu? On nimittäin ihan hieman kallihimpi kuin perinteinen betoni!

    Yläkerran kipsivaluäijät hommissaan
    Alakerran litskamärkä betoni
  4. Riku naureskeli pari päivää sitten, että aina kun valetaan niin piikataan. Tämä on totinen tosi - varsinkin kun projektijohto vaihtui pienessä paniikissa muutama päivä ennen valujen tuloa. Arvatkaahan kuinka montaa alla olevan kuvan putkea isäntä on siirtänyt hieman oikealle, hieman vasemmalla, hieman eteenpäin tai hieman taaksepäin?

    Minnekäs nämä pitikään laittaa? Entten tentten teelika mentten...
  5. Puolivälissä listaa on syytä lausua kaunis kiitos vakuutusyhtiöille. Yllättävän isoista lämpötilaeroista johtuen yksi alakerran jätti-ikkunoistamme sai melkoisen särön yön aikana. Sen vaihto tarkoittaa uuden ikkunalasin vaihtoa kehyksiin, nosturin tuontia pihalle, vanhan ikkunoiden tiivisteiden ja pellityksien purkua sekä kaiken edellämainitun tekemistä uudestaan. Rakennusjumalille siis kiitos kattavista vakuutuksista!

  6. Pitkät kalsarit voi jättää raksalle mennessä kotiin. Maalämpokaivo on porattu, kytketty, käynnistetty ja puksuttaa nyt iloisesti lämmintä vettä pitkin vasta valettuja lattioitamme.


  7. Puskapissat ovat kohta muisto vain. Kellarin vessa saadaan laatoitettua ensi viikolla ja pönttö asennettua heti perään. Koska kellariin tulee talon valmistuessa käynti vain autotallin kautta, niin laattavalinta oli melko helppo tehdä "kokeilumielessä". Seinälaataksi valittiin Starkin teollishenkinen ja edukas Raw Urban White ja sen kaveriksi lattiaan hieman tummempi Raw Urban Grey.


  8. Putkia ja johtoja vilisee silmissä. Kohta ne kuitenkin saadaan piiloon, sillä LVIS-työt ovat jo niin pitkällä, että kipsilevyjen asennus voidaan aloittaa jo ensi viikolla. Aika jännittävää, sillä silloin talo saa taas ihan uudenlaisen ilmeen!

  9. Meidän murheenkryyni katettu terassi alkaa olla voiton puolella. Kuinka voikaan yksi paikka talossa olla näin monta viikkoa isännän yöunien kauhu? Lattiaa ei meinata saada samaan tasoon sisätilojen kanssa, pellityksiä ei voi asentaa ilman huomattavia riskejä, vedenpoisto tuottaa haasteita ja lukemattomat meilit on lähetetty koskien lasikaiteiden turvallista kiinnittämistä vesieristettä pilaamatta. No, ainakin meillä riittää hyviä sotatarinoita ystäville yläterassilla viiniä siemaillessa maittavan grillailusession jälkeen!

  10. Yhdet verkkarit ja muutama paita maalattu. Allekirjoittanutkin pääsi häärimään työmaalle viime sunnuntaina lasten ollessa mummolassa. Ei ole kyllä koskaan nähty yhtä innostunutta pikku maalaria. Tehokkuus oli kyllä tämän mamman työstä kaukana. Ai että sitä haluaa tehdä pikkutarkkaa työtä, kun on oma seinä kyseessä. Fiilis oli kuitenkin loistava ja nyt ei sentään ihan kaikki kunnia talon valmistumisesta kaadu vain isännän harteille.
Sitten vaan peukut pystyyn, että seuraava blogi ilmestyy hiukka nopeammin kuin tämä pikku vuodatus. Toiveena olisi kertoa, kuinka kaunis takka meille pian tuleekaan :)


maanantai 16. lokakuuta 2017

Casa Modernisti hirteen esittäytyy

On vähän epätodellinen olo tässä tietokoneen ääressä. Minun ympärillä on hiljaista - vain ikälopun koiran tuhina kuuluu jalkojen vierestä. Lapset nukkuu ja minä en todellakaan aio käydä tarkistamassa tänä aamuna, onko ne elossa vai ei :)

Nyt äkkiä raportoimaan projektista. Meidän hirsipystytys on valmis! Ja vesikatto! Eihän kaikki tietenkään mennyt putkeen. Kaikki pikkuikkunat on vielä tulematta tontille, joten vähän karrikoiden ikkuna-aukoista sataa sisään. Myös lautakaton ja vesikaton asennuksen väälin jääneinä muutamana päivänä tuli vettä kuin esterin perseestä. Mutta me ollaan jo päästy istumaan meidän kuvitteellisen ruokapöydän ääreen ja ihailemaan maisemia. Ja hypistelemään hirsiseiniä ja nuuskuttelemaan niiden tuoretta (ja märkää :) tuoksua. Tunne siitä, että tämä on sittenkin todellista ja meille tosiaan tulee upea koti, kumoaa kaiken maailman kökköyden aiheuttaman ahdistuksen. Lakonisesti täytyy kuitenkin todeta, että joskus pitää tehdä PIRUSTI töitä, että kyseinen kumoutuminen tapahtuu.

Nyt ei kuitenkaan enempää höpötystä, vaan lähdetäänpä kierrokselle!

Tervetuloa casa Modernisti Hirteen!
Tässä näkymä meidän ulko-oven edestä.

Tähän ralliradalle tulee ensin kodinhoitohuone,
vierashuone, vessa, rinsessanhuone vaatehuoneella ja
viimeisenä pikkuherran huone.


Saunan reunalta löytyi tämmöinen kumma rako.
Kaipa sen joku laittaa umpeen...
Nyt päästiin alakerran terassille. Tässä köllötellään
ensi kesänä!
Yläkerta on yhtä isoa tilaa lukuunottamatta master bedroomia härpäkkeineen.
Tässä kuvassa minä seison jokseenkin keittiön takaseinän kohdalla.
Kuvitelkaa siis eteenne saareke, sen taakse iso ruokapöytä ja
päätyyn muhkea sohvaryhmä.
Tässä sama osoite eri suunnasta. Master bedroom alkaa tuosta, mihin musta
liukuovi loppuu. Alakerran arkiolkkarin ja saunan päällä meidän katettu terassi.
Tässä näkymät terassilta sisään.
Harmillisen huonosti näkyy kuvan vasemmassa reunassa heijastuksen
takia keittiön ikkuna, mutta se on upea kaikessa isoudessaan.
Näkymät ilta-auringon suuntaan terassilta. Onneksi ollaan huomattavasti
korkeammalla kuin naapurit. Meillä ei meinaa taida riittää rahat screen-verhojen
hankintaan ja koti on kuin iso akvaario!

Päätetään kierros tontin kaakkoisnurkalta otettuun kuvaan. Tuosta kun saadaan
vielä kuori kuntoon, telineet pois ja musta kuultoväri pintaan niin avot!

Lopuksi vielä pakko kerran kehaista Eevo Moorastin kokoomisporukkaa. Harvoin näkee niin ahkeria, tunnollisia ja huolellisia työmiehiä positiivisella asenteella varustettuna. Meidän kokemukset Eevosta olivat niin positiivisia, että palkkasimme silmää räpäyttämättä Sarikas Oü:n tekemään myös talon loput ulkopuoliset puutyöt ja mahdollisesti myös monta hommaa sisältäkin. Mahtiporukka!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ikuistettuja hetkiä

Te, joilla on useampia lapsia, tiedätte, kuinka kaikki on toisin sen kakkosen kohdalla. Enää ei niin jännitetä, osataan nauttia vauva-ajasta enemmän eikä pelätä kaikkea ja koko ajan. Kääntöpuolikin löytyy. Kakkosparka ei pääse vauvauintiin, saa yhtä paljon uusia vaatteita ja molempien vanhempiensa jakamatonta huomiota. Esikoisemme veimme vauvakuvaukseen noin kolmen kuukauden ikäisenä. Oli tietenkin pyhä tarkoitus toistaa sama kuvio kuopuksen kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Lopulta saimme järjestettyä kuvauksen neidin ollessa puolivuotias, mutta eihän kuopus saa ikiomaa kuvausta tietenkään, vaan muutaman yksilökuvan perhepotretin oton yhteydessä :)

Valokuvaajan valinta oli helppo. Olimme nähneet paljon taitavan valokuvaajaystävämme Emmi Kaukelinin ottamia vauva- ja perhekuvia, joten hänen värvääminen hovikuvaajaksemme oli itsestään selvyys. Paikan valinta kuvaukselle oli taas vaikeampi tehtävä. Selailimme Pinterestia saadaksemme ideoita kuvaukseen. Pinterest oli täynnä kuvia kauniista perheistä kirsikkapuiden, viljapeltojen, kukkaketojen, sammalisten metsien ja muiden vastaavien keskellä. Löytyi kivoja asetelmia, mutta ei oikein inspiraatiota kuvauspaikalle. Ryhdyin miettimään, että kuvat pitäisi ottaa paikassa, jolla on meille erityinen merkitys. Ja salama iski kuin kirkkaalta taivaalta: meidän kuvat otettaisiin tietenkin työmaalla! Paikassa, joka on pian meidän oma koti, jossa meidän lapset kasvavat aikuisiksi ja jota ei enää ikinä ole siinä muodossa kuin näissä kuvissa.








Muistakaahan tekin ikuistaa katoavat hetkenne, tavalla tai toisella.