lauantai 19. elokuuta 2017

Ihanan isot inhottavat ikkunat

"Paljon isoja ikkunoita", lukee boldattuna meidän unelmakotitiedostossa, joka aikoinaan lähetettiin sähköpostin liitteenä arkkitehdillemme Jani Lahdelle. Se oli niin helppo kirjoittaa paperille ymmärtämättä, mitä kaikkea se loppujen lopuksi tarkoittaa ihan konkreettisesti. Isoja ikkunoita puolsi modernin yleisilmeen lisäksi talon hieno sijainti. Isot ikkunamme näyttävät etelään ja länteen - eteläinen naapuritonttimme on rakentamaton ja länsipuolen naapuri jää selvästi talomme alapuolelle. Kadulta meidän ikkunoista ei näy juuri sisäkattoa kummempaa. Naapureiden uteliaat katseet eivät siis olleet este isoja ikkunoita toivoessa.

Kerrataanpas vielä havainnollistavan kuvan avulla, missä kaikkialla meillä on isoja ikkunoita.


Otetaanpa taas yksi lista avuksi, jotta isojen ikkunoiden aiheuttamat katalat seuraukset havainnollistuvat tarvittavalla vakavuudella. Puhumattakaan siitä, että ikkunat itsessään ovat pirun hinnakkaat.
  1. Lörppä talo. Espoon kaupunkia huolestuttaa, että meidän talo huojuu tuulessa, koska iso osa yhdestä seinästämme on lasia. Honkataloja tämä nauratti siihen asti, kunnes heidän piti kielikuvallisesti vääntää itsensä rinkeliksi, jotta talon rakennekuvat hirsikerroksien osalta menivät valvonnassa läpi. Tästä ei meille onneksi seurannut taloudellisia kustannuksia, mutta viivytyksiä aikatauluihin kyllä.

  2. Olohuone vai sauna, osa 1. Vaikka Suomen kesät eivät niitä hurjaa mainetta maailmalla, niin muutama semilämmin päivä nostaa pieni-ikkunaisenkin talon sisälämpötilaa kummasti. Miten siis käy meidän uuden rakkaan kodin, johon aurinko porottaa pitkälle iltaan asti? Arkkitehtimme suositteli harkitsemaan UV-kalvoja ikkunoihin ja Honkatalot taas ehdotti perehtymään screen-verhoihin. Isäntä teki työtä käskettynä ja tässä tulos: noin 15 000 euron potentiaalinen lisälasku! Kelataanpa vielä hieman taaksepäin. UV-kalvoihin perehtymisen jälkeen totesimme, että niistä saatu hyöty ei mitä todennäköisimmin riitä meidän pätsin taltuttamiseksi. Lisäksi kaikkina muina vuodenaikoina UV-kalvot blokkaavat auringon lämmittävää vaikutusta juuri silloin, kun siitä voisi olla iloa. Isäntä ryhtyi seuraavaksi tutkimaan screen-verhojen maailmaa. Sieltä löytyikin hieno vaihtoehto, FixScreen-verhot. Nämä verhot pitävät sisälämpötilat kurissa peittämättä kuitenkaan näkymää ulos. Vetoketjujärjestelmän ansiosta verhot eivät heilu tuulessa ja önniäisetkin pysyvät kurissa kuulemma jonkin ihmetekniikan ansiosta. Kuulostaa mainiolta, eikö?! Mutta se "mutta" onkin tuo huikea lisäkustannus, minkä verhot tuovat tullessaan. Me päädyttiin lopulta sellaiseen ratkaisuun, että otettiin nämä verhot huomioon suunnitteluvaiheessa siten, että hirsiin on tehty valmiiksi kolot kasettien ja muiden tilpehöörien piilotusta varten. Jos rahat siis riittävät verhojen hankintaan, niin niiden asentaminen onnistuu helposti jälkikäteen.

    Lähde: Studio Dekosol
    Lähde: Studio Dekosol
  3. Olohuone vai sauna, osa 2. Tuli meille screen-verhot tai ei, kodin sisäilman viilennystä täytyi miettiä myös talon ilmanvaihtoasioita suunnitellessa. Meillä oli vaikeuksia päättää konvektorin ja tuloilman jäähdytyksen välillä. Koska konvektorien sanottiin olevan tehokkaampi vaihtoehto, niin päädyimme siihen juurikin isojen ikkunoiden takia. Tästä siis taas kärsittiin euro jos toinenkin.

  4. Missä lähin seinä? Yllättävä ongelma ilmeni sähkösuunnitelmia tehdessä. Isojen ikkunoiden ja seinän sisään menevien liukuovien yhdistelmä osoittautui haastavaksi. Yhtäkkiä meillä ei ollutkaan paikkaa, mihin laittaa valokatkaisijoita. Päädyimme siis langattomaan kytkimiin, joista taas lisälasku.

  5. Urakoitsijaparka vastaavan mestarin kanssa murehtii myös lattiapinnasta alkavia ikkunoita. Näitä on kuulema huomattavasti vaikeampi rakentaa, kun asiat pitää olla millilleen oikein lattiarakenteita tehdessä. Haastetta tuottaa myös lattiamateriaalin asennus ja sen listoitus ikkunaan nähden. Onneksi arkkitehtimme vinkkasi alumiinisesta U-listasta, jolla kelluvan lattiamateriaalin lopetus ikkunan eteen pitäisi onnistua tyylikkäästi. Tämä kohta on siinä mielessä kiva, että siitä ei aiheudu harmaita hiuksia meille, vaan urakoitsijallemme :)

  6. Nenän ja sormenjäljet. Näitä on kestettävä väsymiseen asti, koska ikkunat ovat kaikkien talossa asuvien pienten porsaiden korkeudella. Puhumattakaan ikkunoiden ulkolasien pesusta etenkin toisen kerroksen kohdalla. Asia, minkä pyrin painamaan pois mielestäni heti, kun tämä kappale on kirjoitettu loppuun!

    Meidän lasit näyttää varmaan jokseenkin tältä :)
Hurja lista, jonka kuitenkin kumoaa yksi simppeli asia. Isot ikkunat ovat vain niin upeat. 



torstai 3. elokuuta 2017

Porrasrakkautta ensi silmäyksellä

Sydän tykyttää, pulssi nousee ja kädet vähän hikoilee. Ensirakkauden oireita. Lievästi samalaisia ilmiöitä sain, kun näin ensimmäistä kertaa meille tulevat portaat. Kyseessä oli kuitenkin hieman kielletty rakkaus. Tässä kohtaa olisi ollut syytä olla järkevä ja tehdä pientä säästöä. Kyseessä on kuitenkin portaat - asia, mitä pitkin kiivetään kohdasta A paikkaan B. Mutta (sana, joka kumoaa kaiken sitä ennen sanotun) me haluttiin enemmän. Ja minä juuri ne, mille sydämeni niin haikoisasti sykki. Kaikki rakkaustarinat täytyy kuitenkin aloittaa alusta, joten eipä hypitä asioiden edelle.

Portaiden paikka tuotti suunnitelmia tehdessämme jonkin verran päänvaivaa. Me kuitenkin alusta asti sanottiin, että halutaan myös portaisiin hieman designia. Silti Jani Lahden ehdottaessa niiden sijoittamista isojen ikkunoiden eteen, ensimmäinen reaktiomme oli lievästi epävarmuutta herättävä. Pari yötä asiaa pohtiessa ja arkkitehdin visioon virittäytyessä päätimme uskaltaa tehdä epätavallisemman ratkaisun ja jättää portaat Janin ehdottamalle paikalle.

Portaiden sijainti ykköskerroksessa

Näyttävä sijainti isojen ikkuiden edessä


Tämä paraatipaikka toi väkisinkin lisäpaineita porrasvalinnalle. Ne ovat ensimmäinen asia, jonka ihmiset näkevät meille tullessaan. Ja vielä tärkeämpää, ne ovat ensimmäinen asia, minkä me näemme kotiin tullessamme. Ne näkyvät täysin myös terassilta, joten nyt oli selvää, että panostettava on. Mutta ei vielä ihan "all in" -huusi kirstunvartija mielessäni! Alusta saakka oli selvää, että haluamme modernit ja sirot portaat. Sisustussuunnitelmien jälkeen tarkentui, että portaiden runkoon halutaan mustaa terästä, askelmat mustaa puuta ja kaiteet lasia sirolla mustalla johtimella. Mistä nämä kaunokaiset sitten löydettäisiin?

Ehdotus perehtyä Grado Design Oy:n portaisiin tuli Plusarkkitehdeilta. Ja sieltä nettisivuiltahan ne löytyivät: Kide-portaat. Gradon slogan on "Kotisi kaunein kaluste". Voi kuulostaa hieman paksulta (melkein yhtä paksulta kuin tämän blogin ensimmäinen kappale :), mutta siinä on kyllä perää. Me siis päätettiin suhtautua porrashankintaan juuri tällä periaatteella. Kirstunvartija päässäni ei kuitenkaan vielä vaiennut. Niinpä päätin tarttua muiden raksaajien tietotaitoon ja lähdin Facebook-ryhmissä kyselemään neuvoja, mistä saisin "kopioitua" halvemmalla rakkaat Kide-portaani. Sain hyviä vinkkejä, monia esimerkkikuvia ja firmojen yhteystietoja lähinnä eteläiseltä naapuriltamme. Monia kyllin hyviä vaihtoehtoja tuntui löytyvän. Olisi pitänyt vain tinkiä muutamista pienistä yksityiskohdista. Kestää se, että kiinnikkeitä, ruuveja ja pultteja näkyy portaiden rakenteissa. Tai se, että LED-valot pitää taiteilla portaisiin erikseen, jolloin virheiden ja yIimääräisten ongelmien mahdollisuus kasvaa huomattavasti. Sitten oli vielä tuo ihana puoliso, joka olisi halunnut portaat, jossa on teräspalkki keskellä porrasta, kuten Zeta Desigin BEAM-portaassa.

Lähde: Zeta Design Oy


Kirstunvartija halusi hintatietoja ja hankki niitä myös. Tuskastui. Pohti ja puntaroi öisin vauva tissillä, mennäkö "all in" vai checkata pari kierrosta. Kunnioittaako isännän mielipidettä ja harkita palkkiportaita. Tämä rakkaustarina sai kuitenkin onnellisen lopun. Erittäin hyvän palvelun hengessä  käyty kädenvääntö Grado Designin kanssa päätyi siihen, että me tarjotaan yksille onnellisille Kide-portaille koti meidän modernista hirsitalosta. Kirstunvartija mielessäni huokailee, että voipi olla, että nämä portaat jäävät pitkäksi aikaa meidän ainoaksi kalusteeksi. Rakastunut minä taas huokailee onnesta ja viis veisaa budjetin paukkumisesta.

Meidän Kide-portaat tulevat näyttämään jokseenkin alla olevan kuvan mukaisilta. Iso ero on tosin väri. Meidän portaisiin tulee musta runko, mustaksi petsatut tammiset aselmat sekä lasiset kaiteet mustalla sirolla käsijohteella. Haluttiin portaista mustat, sillä kun niihin kerta panostetaan, niin saavat herättääkin huomiota! Musta värimaailma toistuu myös monessa muussa kohtaa kiintokalusteita, kuten eteisen kaapeissa. Kuvaan meidän kaunokaiset sitten, kun saapuvat pysyvään kotiinsa :)

Lähde: Grado Design Oy

Ja sen pituinen se. Yksi hankinta-, ei kun rakkaustarina, on tullut päätökseensä :)

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Höyrytön heinäkuu

On se jännä, kuinka vanhemmuus osaa välillä rauhoittaa mieltä. Ennen tämä innokas yrittäjä väänsi kesälläkin nokka tuhisten uusia kehittämisprojekteja, mutta jostain syystä tämä heinäkuu meni täysin mökillä rentoutuen ja lasten kanssa touhuten.



Talohommissa hoidettiin toki monia asioita, mutta näistäkin töistä vietiin eteenpäin vain aikataululliset kiireiset. Blogikin tuntui työltä, joten iltaisin lasten mentyä nukkumaan tämä raksabloggaaja otti kouraan ison lasin viiniä ja haastoi sukulaistytöt verbaalista loanheittoa täynnä olevaan korttipeliin. Nyt häämöttää elokuu ja arki, joten alistun, laskeudun pikkuhiljaa saariston lomamoodistani ja julistan blogikauden avatuksi!

Vaikka itsellä on ollut höyryt vähissä, niin meidän ihanalla rakennustiimillä ei ole ollut. Tontilla on kellari noussut vauhdilla ja hirsikehikon saapuminenkin on ihan nurkan takana. Harkkojen nousua oli hupaisa seurailla, lähellä kun asutaan. Mutta varsinainen viihde- ja jännitysnäytelmä se vasta alkoi, kun ontelolaatat tulivat tontille. Niitä kärrännyt puoliperävaunurekan nokka pomppi villisti kuskin yrittäessä saada painavaa lastia ylös meidän jyrkkää ajotietä. Hampaat tutisten seurattiin tilannetta, mutta sieltä se auto könysi riittävän lähelle pihalla odottelemaa nosturia ja onteloiden nosto paikoilleen pääsi alkamaan. Me löydettiin hieno paraatipaikka tontin itäreunalta ja seurattiin upeaa tiimityöskentelyä eväitä mussutellen. Oli ihan leffafiilis! :)




Tällä hetkellä tontilla tehdään valmisteluja kahden viikon päästä saapuvaa hirsitoimitusta varten. Ulkoportaiden valu onkin jo huomenna. Portaiden viimeistelyyn kaivattaisiin alan osaajien ja muiden raksaajien arvokkaita mielipiteitä, joten kirjoitanpa portaista lähiaikoina ihan oman tekstinsä. Toivottavasti saadaan tätä kauttaa hyviä mielipiteitä niiden toteutukseen.


Oli muuten pakko kiikkua eilen tuonne tulevalle terassille ja täytyy sanoa, että sinne tuleva ilta-aurinko on kyllä aivan mahtava! Hymy ei lähtenyt naamalta ei sitten kulumallakaan!

torstai 8. kesäkuuta 2017

Jätetäänkö hirsipuu vai ei?

Mitkä puut pitäisi kaataa? Mahtuuko jonnekin mölkyttelemään? Minne isännän toivoma avotulipaikka? Entä koirien aitaus? Mielessä pyöri niin monta kysymystä pihaa koskien, että päädyttiin kaivamaan kuvetta ja pyydettiin ammattilaiselta apua. Ja hyvä niin! Piha on kuitenkin iso osa kotia ja kökkö piha pilaa helposti hienonkin talon.

Me valittiin pihasuunnittelijaksemme taitava Jaana Hakola Maisema-Aulasta. Jaana tuli tietoisuuteemme arkkitehtimme Jani Lahden lämpimästi suosittelemana, ja hän on itse asiassa suunnitellut Janin oman pihan (Jaana on siis jo läpäissyt melkoisen tulikokeen ;). Myöhemmin löytyi muitakin yhteisiä kytköksiä. Selvisi, että Jaana on myös omaa kotiaan rakentavan ystäväpariskuntamme toisen osapuolen täti - on se Suomi pieni maa!

Meidän pihasuunnittelutaival alkoi yhteisellä tonttitapaamiselle tontin ollessa vielä alkuperäisessä kunnossa. Meille oli tärkeä saada pihasuunnittelija mukaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Näin saimme Jaanan apua jo puunkaatojen ja pihan hulevesiasioiden miettimiseen. Jaana sai nopeasti kiinni meidän toiveista pihan suhteen yhteisten keskustelujen perusteella, mutta käytti apuna myös kirjallista toivelomaketta, joka oli helppo täyttää. Meidän toivelista näytti tiivistettynä tältä:
  • grilli ja ruokailupöytä toisen kerroksen katetulle terassille
  • auringonotto, löhöily ja ulkoporeammeilu ensimmäisen kerroksen isolle terassille
  • lapsille alapihalle leikkitilaa kaiken maailman pelailuun
  • lapsille myös hiekkalaatikko, keinu ja pientä kiipeilymahdollisuutta
  • aikuisille fiilistelyalue, jossa avotulipaikka eli jonkin sortin "fire pit"
  • iso EI monimutkaisille kukkaistutuksille, hedelmäpuille, marjapensaille ja kaiken maailman hyötykasveille (allekirjoittaneella traumoja oman lapsuuden orjatyöstä marja- ja omenashowssa)
  • helppohoitoiset pihakasvit, jotka vaativat mahdollisimman vähän ylläpitoa
  • koirille aitaus, johon pääsy alaterassilta

 Laitoimme Jaanalle myös monia fiilistelykuvia. Tässä niistä muutama.



Jaana on sitä mieltä, että pihan pitää palvella asukkaitaan, olla kaunis ja helppohoitoinen sekä toimia luontaisena jatkeena rakennuksen sisätiloille ja arkkitehtuurille. Yhteisen tapaamisen ja toivekartoituksen jälkeen Jaana teki meille luonnoksen pihasta, jonka jälkeen tapasimme jälleen kommentoinnin kera. Minä itse sain jälleen konkreettisen muistutuksen siitä, miksi ammattilainen on monesti kullan arvoinen suunnittelutyössä. Olimme sanoneet Jaanalle, että haluamme lasten leikkialueen ns. alapihalle tontin eteläreunalle. Jaana kuitenkin meidän toiveita uhmaten piirsi leikkialueen ulkoterassin jatkeeksi yläpihalle ja minähän tietysti puhisin asiaa hiljaa mielessäni luonnokset ensi kertaa nähdessäni. Tapaamisessamme Jaana perusteli ratkaisunsa hienosti ja asiaa pohdittuamme me itsekin tajusimme, että leikkialue on tosiaan parempi yläpihalla. Näin lapset ja koirat voivat touhuta yhdessä ja vanhemmat voivat vahtia lapsia helposti nauttien samalla "fire pitin" tunnelmasta. Mutta ennen sen enempiä höpinöitä pihasta laitan tähän lopullisen pihasuunnitelmamme, johon olemme mielettömän tyytyväisiä.


Meidän tontin hienous ja samalla myös pihasuunnittelun haaste on isot korkeuserot. Jaana on ratkaissut suunnitelmassaan korkeuserot hienosti. Ja meidän ihanien länsinaapurien kanssa ollaan saatu suunniteltua hyvässä yhteistyössä tonttien raja-aita ja siihen liittyvän korkeuseron ratkaisu. Tonttien rajalle, hieman naapurien puolelle, tulee siis 50-70 cm korkea tukimuuri ja sen yläpuolelle meidän tontin puolelle tulee tuija-aita. Alapihan nurmialue tulee "tasaiseksi" 5 % laskusuhdanteella vesien valumista varten ja laskeutuu sitten voimakkaammin havukoristeisena painanteena tuija-aitaan asti. Toinen iso korkeusero (2,5m) taltutetaan alaterassin eteläpuolella. Tähän tuleva rinne peitetään lähes kokonaan matalalla havukasvustolla. Jotta istutuksia päästään hoitamaan, kulkee rinteen läpi pieni polku, jota lapsen voivat käyttää myös liukumäkenä. Autokatoksen vieressä kulkee myös pienet portaat yläpihalle, jotta aikuisten on mukavampi siirtyä pihalta toiselle lasten touhujen mukana. 

Yläpihalla lasten hiekkalaatikko ja aikuisten fiilistelyalue tulisijoineen on sijoitettu mukavasti terassin jatkeeksi. Tämä alue on myös aidattu suojaisammaksi alueeksi tunnelman parantamiseksi. Tontin itänurkkaan tulee sitten ns. lasten ja aikuisten touhualue. Täällä isännän on mahdollista leikkiä apinaleikkejä lasten kanssa ja tehdä jaksaessaan myös pientä kuntoilua. Meille on myös tärkeää, että koirat täytyy saadaan mukaan perheen touhuihin ja tarvittaessa myös helposti ja nopeasti pissatettua pihalla. Niinpä koirille tehdään aitaus aina tontin itäreunalta rinteeseen asti. Kaikki pihalle tulevat rakenteet heijastavat talon arkkitehtuuria ja tulevat mahdollisesti osaksi rakennettua myös Honkatalojen hirrestä.

Nyt vaan toivotaan, että rahat riittävät pihan toteutukseen, sillä minulla ja isännällä on näissä hommissa täysin peukalo keskellä kämmentä! :)

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Perustusta pukkaa

Me olemme onnekkaita siinä suhteessa, että asumme hyvin lähellä tonttia, joten siellä piipahtaminen on meille lasten kanssa helppoa. Tässäpä siis tilanneraporttia siitä, miten työt etenevät. Maatyöt ovat nyt tältä osin valmiit ja hienon montun pohjalle on valettu talolle anturat!



Viimeksi tontille tullessamme näimme HB Betonin puoliperävaunun takavalot ja ilahduimmekin siitä, että kellarin harkot olivat ilmestyneet tontillemme. Niiden varjoon oli mukava parkkeerata pikkuneiti jatkamaan päiväuniaan. Contractorsin Matti totesikin kellarikerroksen alkavan nousta jo viikonlopun aikana. Ei malteta odottaa, että päästään täältä mökiltä kohti kotia ja nähdään taas, mitä tontilla on tapahtunut meidän poissa ollessa.



Minun ja Johanneksen ihaillessa tontilla tapahtuvaa edistymistä Daniel nautti täysin rinnoin siitä, että hän sai istua Matin paikalla ja leikkiä kunnon raksaäijää!