Tosi rakentaja...

...ei anna yhden pikku synnytyksen häiritä. Äkkiäkös sitä yhden lapsen pyöräyttää ja jatkaa samoilla höyryillä eteenpäin. Justiinsa.

Rakennusprojekti eteni kaikessa rauhassa siten, että pohdittiin erinäisiä LVIS-suunnitelmiin liittyviä haasteita, jotta saataisiin rakennesuunnitelmat ja etenkin perustussuunnitelmat valmiiksi. Laskettu aika oli torstaina 2.3. ja masu otti edelleen kaikessa rauhassa. Perjantaina 3.3. meillä oli sovittu tapaaminen screen-verhojen katsomista varten sekä varattu aika pankkiin, jotta saataisiin vihdoin ja viimein allekirjoitettua lainapaperit. Kas kummaa, puolen päivän tienoilla alkoi tuntua supistuksia. Hitto, verhotapaamisen voisi kyllä siirtää, mutta Honkatalot olivat jo odotelleet tovin ensimmäistä maksuaan. Esikoinen äkkiä mummolaan ja uusi tilannearvio. Supistukset puhisuttivat jo, mutta vielä ei naama mennyt norsunnutturalle. Ei siis verholalle, mutta kyllä pankille. Pankin tädin selostaessa lainaehtoja tämä täti supisteli jo neljän minuutin välein. "Ei ei, kyllä tämä tästä - ei nämä vielä niin kivuliaita ole" ja "Ei, minä en tosiaankaan aio synnyttää teidän konttoriin, ei hätää".

Pankkivirkailija oli ihanan ymmärtäväinen ja työskenteli niin nopeasti kuin mahdollista. Honkatalot sai rahansa ja paperisota oli tehty. Tässä vaiheessa supistukset tulivat jo noin kolmen minuutin välein. Pikakiihdytys Jorviin suoraan pankista ja tasan tunti myöhemmin alla oleva maailman ihanin olento oli jo vanhempiensa sylissä.

Mitä opimme tästä? Rakentaminen tekee ihmisestä vähän hullun. Perhanan pankkikeikka sai nimittäin aikaan sen, että minä alias "haluan-joka-ikisen-kipulääkkeen-minkä-maa-päällään-kantaa" joutui synnyttämään luomuna. Auts.

Tontilla on puut jo rytisseet ja tulevalla viikolla alkaa purku- ja maatyöt. Monta muutakin raportoivaa asiaa löytyy. Yritetään ehtiä kirjoitella niistä kaiken tämän loputtoman vaipanvaihdon lomassa :)

Terveisin maailman onnellisimmat vanhemmat