sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pieni joulu joka aamu

Muistatteko sen olon, kun lapsena herättiin jouluaattoaamuna ihan täpinöissä? Se jännityksen kutina masussa koko päivän, kunnes illalla pääsi avaamaan lahjat ja ai että sitä riemua! Minulla on tällä hetkellä semmoinen olo lähes päivittäin. Minun joulu tosin kestää noin neljä viikkoa ja joulupukkina toimii Honkatalojen ihanan pystytysporukan Eevo. Meillä on siis hirsipystytys käynnissä!

Meillä oli hieman hässäkkää sivutäyttöjen kanssa ja loppujen lopuksi päädyttiin asentamaan telineet koko rakennuksen ympärille, jotta pystytysporukan turvallisuus olisi ennen kaikkea taattu. Tämä on tuonut meille sen ihanuuden, että ollaan päästy ihastelemaan töitä ja edistystä myös ylhäältä käsin. Onni on myös asua kävelymatkan päässä tontista, sillä nyt sinne tosiaan haluaa päästä kurkistamaan edistystä päivittäin. Ensimmäisen hirren ankkurointi kesti oman tuskallisen aikansa, mutta sen jälkeen alkoikin tapahtumaan.



Noin viikossa pystytysporukka oli saanut rakennuksen jo ensimmäisen kerroksen korkeuteen. Mun joulupukkia Eevoa on syytä kyllä kehua. Eevon porukka on todella asiantunteva ja ahkera. Tärkeitä asioita, kyllä! Mutta yksi isoimmista asioista minulle on ollut se, kuinka meidät otetaan päivittäin vastaan työmaalle hymyillen ja aina on aikaa myös jutella ja vastata meidän hölmöihinkin kysymyksiin.


Minun lempipaikka työmaalla on ehdottomasti eteinen. Siitä tulee olemaan talon valmistuessa niin ihana näkymä: suoraan edessä Gradon sirot mustat portaat, oikealla alakerran isot ikkunat terassille sekä edessä näkymä koko talon läpi isolle eteläseinän ikkunalle.


No jaa, tuo kuva nyt ei ehkä tee ihan oikeutta edelliselle fiilistelylle, mutta minun vilkkaan mielikuvituksen voimalla siitä tulee upea :) Ehkä tästä arkkitehdin kuvasta saa kuitenkin paremmin kiinni, mistä puhun.


Viimeisin joululahja tuli lauantain ja sunnuntain välillä. Meidän taloon oli ilmestynyt posipalkisto. Välikaton, vaikkakin toistaiseksi hyvin ilmavan sellaisen, tuleminen muutti rakennuksen ilmettä kummasti.


Yllä olevasta kuvasta näkyy kivasti, millaiset maisemat toisen kerroksen ikkunoista tulee, sillä tuo tolppien välissä näkyvä seinä on täysin kokonaan ikkunaa. Tämän päivän iloisin ylläri oli taas eteinen. Posipalkisto sai nimittäin aikaan sen, että tämä ihastelija sai vielä paremman kuvan kotiintulonäkymästä. Porrasaukon ilmestymisen myötä tajusin, kuinka eteisestä näkyy hienosti myös yläkerran takka ja ikkunat maisemineen.


Haaveilijan on kuitenkin helppo hymyillä! Meillä on vielä pitkä matka muuttoon, mutta tällä hetkellä allekirjoittanut näyttää syystäkin Hangon keksiltä :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti