maanantai 16. lokakuuta 2017

Casa Modernisti hirteen esittäytyy

On vähän epätodellinen olo tässä tietokoneen ääressä. Minun ympärillä on hiljaista - vain ikälopun koiran tuhina kuuluu jalkojen vierestä. Lapset nukkuu ja minä en todellakaan aio käydä tarkistamassa tänä aamuna, onko ne elossa vai ei :)

Nyt äkkiä raportoimaan projektista. Meidän hirsipystytys on valmis! Ja vesikatto! Eihän kaikki tietenkään mennyt putkeen. Kaikki pikkuikkunat on vielä tulematta tontille, joten vähän karrikoiden ikkuna-aukoista sataa sisään. Myös lautakaton ja vesikaton asennuksen väälin jääneinä muutamana päivänä tuli vettä kuin esterin perseestä. Mutta me ollaan jo päästy istumaan meidän kuvitteellisen ruokapöydän ääreen ja ihailemaan maisemia. Ja hypistelemään hirsiseiniä ja nuuskuttelemaan niiden tuoretta (ja märkää :) tuoksua. Tunne siitä, että tämä on sittenkin todellista ja meille tosiaan tulee upea koti, kumoaa kaiken maailman kökköyden aiheuttaman ahdistuksen. Lakonisesti täytyy kuitenkin todeta, että joskus pitää tehdä PIRUSTI töitä, että kyseinen kumoutuminen tapahtuu.

Nyt ei kuitenkaan enempää höpötystä, vaan lähdetäänpä kierrokselle!

Tervetuloa casa Modernisti Hirteen!
Tässä näkymä meidän ulko-oven edestä.

Tähän ralliradalle tulee ensin kodinhoitohuone,
vierashuone, vessa, rinsessanhuone vaatehuoneella ja
viimeisenä pikkuherran huone.


Saunan reunalta löytyi tämmöinen kumma rako.
Kaipa sen joku laittaa umpeen...
Nyt päästiin alakerran terassille. Tässä köllötellään
ensi kesänä!
Yläkerta on yhtä isoa tilaa lukuunottamatta master bedroomia härpäkkeineen.
Tässä kuvassa minä seison jokseenkin keittiön takaseinän kohdalla.
Kuvitelkaa siis eteenne saareke, sen taakse iso ruokapöytä ja
päätyyn muhkea sohvaryhmä.
Tässä sama osoite eri suunnasta. Master bedroom alkaa tuosta, mihin musta
liukuovi loppuu. Alakerran arkiolkkarin ja saunan päällä meidän katettu terassi.
Tässä näkymät terassilta sisään.
Harmillisen huonosti näkyy kuvan vasemmassa reunassa heijastuksen
takia keittiön ikkuna, mutta se on upea kaikessa isoudessaan.
Näkymät ilta-auringon suuntaan terassilta. Onneksi ollaan huomattavasti
korkeammalla kuin naapurit. Meillä ei meinaa taida riittää rahat screen-verhojen
hankintaan ja koti on kuin iso akvaario!

Päätetään kierros tontin kaakkoisnurkalta otettuun kuvaan. Tuosta kun saadaan
vielä kuori kuntoon, telineet pois ja musta kuultoväri pintaan niin avot!

Lopuksi vielä pakko kerran kehaista Eevo Moorastin kokoomisporukkaa. Harvoin näkee niin ahkeria, tunnollisia ja huolellisia työmiehiä positiivisella asenteella varustettuna. Meidän kokemukset Eevosta olivat niin positiivisia, että palkkasimme silmää räpäyttämättä Sarikas Oü:n tekemään myös talon loput ulkopuoliset puutyöt ja mahdollisesti myös monta hommaa sisältäkin. Mahtiporukka!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ikuistettuja hetkiä

Te, joilla on useampia lapsia, tiedätte, kuinka kaikki on toisin sen kakkosen kohdalla. Enää ei niin jännitetä, osataan nauttia vauva-ajasta enemmän eikä pelätä kaikkea ja koko ajan. Kääntöpuolikin löytyy. Kakkosparka ei pääse vauvauintiin, saa yhtä paljon uusia vaatteita ja molempien vanhempiensa jakamatonta huomiota. Esikoisemme veimme vauvakuvaukseen noin kolmen kuukauden ikäisenä. Oli tietenkin pyhä tarkoitus toistaa sama kuvio kuopuksen kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Lopulta saimme järjestettyä kuvauksen neidin ollessa puolivuotias, mutta eihän kuopus saa ikiomaa kuvausta tietenkään, vaan muutaman yksilökuvan perhepotretin oton yhteydessä :)

Valokuvaajan valinta oli helppo. Olimme nähneet paljon taitavan valokuvaajaystävämme Emmi Kaukelinin ottamia vauva- ja perhekuvia, joten hänen värvääminen hovikuvaajaksemme oli itsestään selvyys. Paikan valinta kuvaukselle oli taas vaikeampi tehtävä. Selailimme Pinterestia saadaksemme ideoita kuvaukseen. Pinterest oli täynnä kuvia kauniista perheistä kirsikkapuiden, viljapeltojen, kukkaketojen, sammalisten metsien ja muiden vastaavien keskellä. Löytyi kivoja asetelmia, mutta ei oikein inspiraatiota kuvauspaikalle. Ryhdyin miettimään, että kuvat pitäisi ottaa paikassa, jolla on meille erityinen merkitys. Ja salama iski kuin kirkkaalta taivaalta: meidän kuvat otettaisiin tietenkin työmaalla! Paikassa, joka on pian meidän oma koti, jossa meidän lapset kasvavat aikuisiksi ja jota ei enää ikinä ole siinä muodossa kuin näissä kuvissa.








Muistakaahan tekin ikuistaa katoavat hetkenne, tavalla tai toisella.