Elossa!

Olen vähintään muutaman kerran viikossa pohtinut, että mikähän hiton asia rikkoisi minun vähintäänkin Eiffelin korkuiseksi kasvaneen muurin kirjoittaa blogi. Mitä pidempi aika on kulunut, sitä vaikeammalta on todellakin tuntunut tarttua läppäriin. Odottelin ja odottelin tätä ihmettä tapahtuvaksi, mutta mikään asia ei läpäissyt tämän laiskan ihmisen vetelää ulkokuorta, että tekstiä olisi pursunnut ulos näppäimistöltä. Kunnes niin tapahtui ja vielä hyvin hassulla, odottamattomalla tavalla. Mutta palataanpa ensin hieman taaksepäin.

Meidän perhe muutti uuteen kotiinsa huhtikuun puolivälissä. Tunne oli onnellinen, kummallinen ja varsin epätodellinen yhtä aikaa. Sisältä talo oli silloin jo hyvin pitkällä - listatkin olivat paikallaan! Ulkona oli taas hävityksen kauhistus, kuten kuvistakin näkyy.

Aika iso hiekkalaatikko

Touko-kesäkuun isäntä paiski töitä hullun lailla organisoiden puuttuvia asioita kuntoon ja pihan maatöitä eteenpäin. Minä taas elin ihanaa honeymoonia uuden kotimme kanssa! Maisemasta, joka näkyi isoista ikkunoista heti, kun silmänsä aamulla avasi. Avoimesta tilasta, johon lapset pystyivät levittämään lelunsa, mikä häiritsi minua hämmästyttävän vähän. Loputtomasta luonnon valosta. Kaappitilasta! Tämä on pakko sanoa uudestaan. Kaappitilasta! Pihan ja alaterassin ollessa Sarajevon kaltaisessa tilassa minä ja lapset nautimme yläterassin lämmöstä aurinkoisina kevätpäivinä.

Isännän hermot pelasti ainakin jossain määrin se, että meidän koko perhe lähti yhdistetylle työ- ja lomamatkalle Australiaan koko heinäkuuksi. Luonnossa vilkkuvat valaat, vesinokkaeläimet, koalat, dingot ja kengurut tekevät ihmeitä rasittuneelle mielelle. Maatyöt ehtivät valmistua ennen lomalle lähtöä ja maalaus- ja rappaushommatkin olivat loppusuoralla. Kotiin tulessa meitä odotti kaivuriton piha ja uuden uutukaisessa maalissa sekä rappauksessa komeileva talo. Nyt tilanne on se, että kohta ollaan valmiita laittamaan talo talviteloille. Alaterassi on valmistunut ja puuttuu enää muutama pieni pätkä terassia talon ympäriltä. Meillä näyttää nyt aika lailla tältä. Terassin kaiteet on tosin vielä asennettu kuvien ottamisen jälkeen.

Sun screen verhot alhaalla pelastamassa helteiltä

Ennen verhojen asennusta lämpöennätys sisällä 33 astetta :/

Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut ennen kuin tähän pisteeseen on päästy ja monenlaisia päätöksiä on pitänyt tehdä. Lupaan kertoa niistä nyt, kun blogijää on murrettu. Niin, mikä se asia olikaan, joka sai aikaan sen, että tartuin koneeseen. Sehän oli isännän tekemä upeaakin upeampi hirsimerirosvolaiva! Timpureitakin pikkuisen hymyilytti, kun tulivat seuraavana aamuna terassinlaittopuuhiin :D

Pintaa pukkaa

Nyt on se aika rakennusvaihetta, kun aiemmin tehdyt päätökset testataan käytännössä. Pelottava vaihe, mutta myös pääsääntöisesti kutkuttavan palkitseva. Sitä kävelee työmaata kohden kädet hiessä ja miettii, että olikohan se maali- tai lattiavalinta sittenkään oikea. Toki tätä ennen on jo herätty muutaman kerran aamuyöstä sama huoli takaraivolla. Ja se onnen ja helpotuksen tunne, kun valitsemasi materiaali näyttää kuin näyttääkin hyvältä! Nyt on siis aika raportoida, mitä pintamateriaaleja meidän kodista löytyy :)

Yksi hirsirakentajien eniten keskustelua herättävistä vakkariaiheista on hirsien käsittely. Pää pyörällä on luettu kaiken näköistä keskustelua ja blogia eri ratkaisuista. Ehkä ainoa asia, mikä meille on ollut alusta asti selvä, on se, että luonnollista puupintaa meillä ei jää näkyviin. Yhtään. Kyllä, perinteiset hirsirakentajat saa nyt huokailla ahdistuksesta, mutta muistakaa, että me ollaankin käännynnäisiä kivitalorakentajia ;) Mustaa, valkoista, minimalistista ja modernia on meidän juttu. Hirsien käsittelyssä päädyimme lopulta valkokuultoon, sillä puu on meidän mielestä liian upea materiaali piilotettavaksi kokonaan. Mutta mikä hiton valkokuulto? Me mentiin sillä ainoalla tuotteella, mikä oltiin nähty livenä, Honkatalojen omistajan Mikko Vainionpään kauniissa kotitalossa. Tässä kohtaa täytyy myös mainita, että minä olen harvinaisen laiska ja saamaton ihminen työelämän ulkopuolella. Joten kun Mikon ja Katan kodissa käytetty Diotrolin Aquatroll Täferweiss -kuultovaha näytti meidän hirsipaneelikokeilussa kauniilta, ei tämä laiskiainen jaksanut edes kokeilla muita vaihtoehtoja. Aquatroll on vesiohenteinen ja luonnonmukainen vaha, jossa on tehokas UV-ehkäisy puun tummumista vastaan. Mistään perinteisestä rautakaupasta tätä mystistä alpeilta saapuvaa ainetta ei löytynyt, mutta onneksi Kuopiosta löytyi mainio maalikauppa, josta tuotetta sai tilattua näppärästi kotiinkuljetettuna. Kiitos vaan Kuopion Tapetti ja Väri!

Meidän pikkuinen työhuone, johon tulee ikkunan yläpuolelle kiinteä parvi

Livenä valkokuulto näyttää valkoisemmalta kuin kuvissa

Me päätettiin käsitellä kaikki muut hirsipinnat kuultovalkoiseksi paitsi sauna sekä alakerran arkiolohuoneen hirsiseinä. Tästä tullaankin siihen, että minun on tunnustettava kaksi isoa erätappiota mitä tulee isännän kanssa käytyihin viime aikojen tahtojen taistoihin. Toinen niistä tuli hyvin kalliiksi, kun päästiin hänet heikkona (ja laiskana) hetkenä yksin tekemään kodinkonevalintoja. Mielethän sieltä sitten tuli ja tietty ne kalleimmat. Toinen erätappio koski meidän arkiolohuonetta, joka on nyt musta. Kokonaan musta. Kattoa myöten musta. Musta.

Tässä kuvassa hirsiseinä vasta kertaalleen vahattuna

Mustaa, mustaa ja mustaa

Tuleva kurkistusikkuna eteiseen

On se kaunis!

Tähän mustaan ratkaisuun on isännällä toki erinomainen syy, jonka lähes kaikki miespuoliset rakentajat allekirjoittaa. Meidän mustaan arkiolohuoneen tulee videotykki valkokankaineen ja nyt on tärkeä maksimoida katseluelämys! Vaikka mustaan olohuoneeseen on ollut totuttelemista, niin täytyy sanoa, että se kuulostaa hurjemmalta kuin oikeasti on. Minä olen jopa vähän tykästynyt siihen, kattoa myöten. Ja musta hirsiseinä on jopa jollain tapaa upea. Koko homman mahdollistaa etelään avautua koko seinän ikkuna, joka kompensoi valollaan liiallisen synkkyyden.

Eteisen ja arkiolohuoneen väliin tulee liukuovi. Musta, tietenkin :)

Arkiolohuonetta lukuunottamatta meidän muut seinät on aikalailla valkoisia. Missään väliseinissä ei ole käytetty paneelia, vaan kaikki on valkoiseksi maalattua kipsilevyä. Myös kaikki katot ovat kipsattua ja valkoiseksi maalattua. Ja ai että minä tykkään! Kuka tietää, jossain vaiheessa saatan innostua maalaamaan  tai tapetoimaantehosteseinää mm. lasten makkareihin, mutta juuri nyt sielu lepää meidän puhtaissa valkoisissa seinissä.


Lattia meillä päätettiin jo projektin alkumetreillä sisustusarkkitehtimme Tarun ehdotuksen pohjalta. Taru suositteli meille Corkartin vinyylikorkkia, tarkemmin tuotetta Long Plank CW815. Tuota pientä vinyylikorkin palaa kiikutettiin paikassa jos toisessakin, mallailtiin kaiken näköistä pintaa vasten, oltiin varmoja ja sitten taas ei. Saimme Lektarilta erinomaista palvelua, kun kävimme heidän showroomilla katsomassa muitakin vaihtoehtoja, mutta silti CW815 piti pintansa. Kunnes ei enää. Viime metreillä todettiin, että se ei kuitenkaan ollut meidän makuun tarpeeksi harmaa ja päädyimme saman tuoteperheen toiseen vinyylikorkkiin, CP704. Voin sanoa, että tämän valinnan realisoituminen jännitti niin perhanasti! Lattia osoittautui upeaksi ja oli juuri sellainen kun haluttiinkin. Ainakin se vähä, mitä muistan! Miksi kukaan ei kertonyt, mikä antikliimaksi lattian asennukseen liittyy! Ehdit nähdä lattian realisoituvan juuri niin kauniiksi kuin toivoitkin ja kun kiiruhdat työmaalle muutaman tunnin päästä, se onkin peitetty ruman ruskean paperin alle. Tämä on naisten "blue balls" pahinta laatua!

Vinyylikorkissa on kaunista sävyvaihtelua

Lattia tulee meillä ikkunan karmin kanssa täysin samaan tasoon

Otettiin riski ja asennettiin lattia pidemmälle pätkälle kuin suositeltiin!

Pinnat kohtaa

Märkätiloista taidan kirjoittaa joku toinen kaunis kertaa eli minut tuntien todennäköisesti parin kuukauden päästä :) Muutto häämöttää jo ja jännitys alkaa tuntua nahoissa. Tämän hetken optimistinen aikataulu on, että päästään muuttamaan viikolla 15. Saa nähdä, kuinka käy! Tällä hetkellä työmaalla on kiintokalusteiden asennus meneillään ja LVIS-työt alkaa huomenna oikein rytinällä. Lopetetaan tämän päivän löpinät kuvaan meidät pian valmistuvasta keittiöstä :)

Pian kokkaillaan!

Uusi vuosi, uusi projekti!

Uusi vuosi on usein täynnä kaikenlaisia lupauksia: kirjoitan blogia kerran viikossa, kitisen vähemmän, vietän tipattoman tammikuun ja sen sellaista. Minähän en tänä vuonna sortunut minkään sortin lupauksiin, vanhana ja viisastuneena. Sen sijaan päätin aloittaa uuden projektin, mikä onkin pitänyt minut kovin kiireisenä - blogiakaan en ehdi tältä aikaavievältä hommalta raapustaa. Tämän mahtavan uuden projektin nimi on Rakennuskilot! Erittäin vaativa projekti, täytyy myöntää. On todella uuvuttavaa iltaisin keskittyä siihen, että jaksaisi syödä vähintään puolikkaan suklaalevyn ja toisinaan hieman salmiakkiakin. Tai luopua ruuanlaiton ilosta ja kurvata kultaisten kaarien kautta kotiin. Mutta minä olen uhrautuvainen nainen ja sitoutunut uuteen projektiini!

Onneksi tämä toinen, huomattavasti vähemmän kuormittava Modernisti hirteen -projekti, tukee minua uusissa haasteissani. Tässäpä lista asioita, joiden jälkeen on helpompi joustaa omista haluistaan ja tarttua vastentahtoisesti Fazerin siniseen.

1. Juuri viimeisen maalipintansa saanut satoja tunteja tasoitettu katto, johon on unohtunut kokonaan tehdä tarvittavat toimenpiteet tulevaa kattoliesituuletinta varten. 
2. Viisi senttiä mystisesti siirtynyt vaatehuoneen ovi, joka sekoittaa kaikki kiintokalustesuunnitelmat.
3. Edelleen vesieristämätön toisen kerroksen katto/terassi, joka aiheuttaa keskivaikean paniikkikohtauksen aina kun sataa ja silloin tällöin öisinkin.
4. Valmiit sähkövedot juuri sellaisille kaiuttimille, joita ei voikaan asentaa kylpyhuonetiloihin.
5. Kansainvälistymistä hakeva yritys ja kaksi alle kolmivuotiasta kerubia.

Niin kuin huomaatte, minulla on erinomaiset edellytykset onnistua uudessa projektissani. Ja ylpeänä voin todeta, että onhan niitä rakennuskiloja kertynytkin! Listaakin voisi jatkaa vielä tovin, mutta rajansa kaikella. Jos ja kun heittää hyvästit sarkasmille, niin väsymystä on ilmassa. Valoa tunnelin päässä näkyy kuitenkin pikkuisena pilkkuina raskainakin hetkinä, joten jaksaa jaksaa - periksi ei anneta! Seuraavan kerran, rakkaat kaksi lukijaa, jotka olette vielä pysyneet aktiivisina blogin seuraajina, lupaan olla kitisemättä ja kirjoittaa teille reippain mielin jostain kivasta raksateemasta :)

Nyt pulskaksi muuttunut rakennuttaja vaikenee muutaman viimeaikaisen raksakuvan saattelemana...

Keittiön takaseinä on saanut jo ensimmäisen kerroksen mustaa maalia.

Yläkerrran katto on jo hyvällä mallilla.
Pian päästään käsittelemään myös hirsiä.

V¤"%")!n terassi.

Pikkujätkä saunoo :)