Elossa!

Olen vähintään muutaman kerran viikossa pohtinut, että mikähän hiton asia rikkoisi minun vähintäänkin Eiffelin korkuiseksi kasvaneen muurin kirjoittaa blogi. Mitä pidempi aika on kulunut, sitä vaikeammalta on todellakin tuntunut tarttua läppäriin. Odottelin ja odottelin tätä ihmettä tapahtuvaksi, mutta mikään asia ei läpäissyt tämän laiskan ihmisen vetelää ulkokuorta, että tekstiä olisi pursunnut ulos näppäimistöltä. Kunnes niin tapahtui ja vielä hyvin hassulla, odottamattomalla tavalla. Mutta palataanpa ensin hieman taaksepäin.

Meidän perhe muutti uuteen kotiinsa huhtikuun puolivälissä. Tunne oli onnellinen, kummallinen ja varsin epätodellinen yhtä aikaa. Sisältä talo oli silloin jo hyvin pitkällä - listatkin olivat paikallaan! Ulkona oli taas hävityksen kauhistus, kuten kuvistakin näkyy.

Aika iso hiekkalaatikko

Touko-kesäkuun isäntä paiski töitä hullun lailla organisoiden puuttuvia asioita kuntoon ja pihan maatöitä eteenpäin. Minä taas elin ihanaa honeymoonia uuden kotimme kanssa! Maisemasta, joka näkyi isoista ikkunoista heti, kun silmänsä aamulla avasi. Avoimesta tilasta, johon lapset pystyivät levittämään lelunsa, mikä häiritsi minua hämmästyttävän vähän. Loputtomasta luonnon valosta. Kaappitilasta! Tämä on pakko sanoa uudestaan. Kaappitilasta! Pihan ja alaterassin ollessa Sarajevon kaltaisessa tilassa minä ja lapset nautimme yläterassin lämmöstä aurinkoisina kevätpäivinä.

Isännän hermot pelasti ainakin jossain määrin se, että meidän koko perhe lähti yhdistetylle työ- ja lomamatkalle Australiaan koko heinäkuuksi. Luonnossa vilkkuvat valaat, vesinokkaeläimet, koalat, dingot ja kengurut tekevät ihmeitä rasittuneelle mielelle. Maatyöt ehtivät valmistua ennen lomalle lähtöä ja maalaus- ja rappaushommatkin olivat loppusuoralla. Kotiin tulessa meitä odotti kaivuriton piha ja uuden uutukaisessa maalissa sekä rappauksessa komeileva talo. Nyt tilanne on se, että kohta ollaan valmiita laittamaan talo talviteloille. Alaterassi on valmistunut ja puuttuu enää muutama pieni pätkä terassia talon ympäriltä. Meillä näyttää nyt aika lailla tältä. Terassin kaiteet on tosin vielä asennettu kuvien ottamisen jälkeen.

Sun screen verhot alhaalla pelastamassa helteiltä

Ennen verhojen asennusta lämpöennätys sisällä 33 astetta :/

Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut ennen kuin tähän pisteeseen on päästy ja monenlaisia päätöksiä on pitänyt tehdä. Lupaan kertoa niistä nyt, kun blogijää on murrettu. Niin, mikä se asia olikaan, joka sai aikaan sen, että tartuin koneeseen. Sehän oli isännän tekemä upeaakin upeampi hirsimerirosvolaiva! Timpureitakin pikkuisen hymyilytti, kun tulivat seuraavana aamuna terassinlaittopuuhiin :D