keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Tulta tupaan

Se ihana tunne, kun tuli lämmittää varpaita ja kädessä on kupponen kuumaa kaakaota. Joo, melkoista siirappia, mutta tällaisia nössöjä haaveita sitä huomaa päässä pyörivän. Minä en ole koskaan asunut talossa tai asunnossa, jossa olisi takka. Rakkaita muistoja takoista on kuitenkin paljon: Lapissa hiihtoreissun jälkeen tulta jaksoi tuijotella toista tuntia ja kesämökillä takassa piti aina saada käristää makkaroita saunan jälkeen. Niinpä meille oli alusta saakka selvää, että meidän uuteen kotiin tulee takka.

Taloa vielä suunnitellessa meidän toivelistalla oli tämän näköisiä takkoja. Silloin ei kuitenkaan vielä tiedetty talon pohjapiirustuksia, joten saatiin vapaasti tykätä kaiken mallisista takoista.

Skanthermin Elements. Lähde: Pinterest

Lähde: Nordpeis
Suunnitelmien edetessä takka päätettiin sijoittaa yläkerran olohuoneeseen. Siellä sitä siirreltiinkin paikasta toiseen kuin kuumaa perunaa. Loppupeleissä päätimme sijoittaa takan olohuoneen ikkunanpuoleiseen nurkkaukseen.
Koska takka sijaitsee täysin kahden ikkunan edessä, oli selvää, että emme voi enää valita jykevää takkaa, joka olisi lämpöä varaava. Meidän täytyi etsiä itse asiassa kamiinaa - siroa pientä kaunokaista, joka luo tunnelmaa meidän sitä kaivatessa. Etsimme takkaa aktiivisesti netin lisäksi messuilta ja tämän vuoden Habitaressa hankinta lyötiinkin lukkoon kiivaan tinkimisen päätteeksi. Valitsemamme takan mahdikkaita kilpailijoita olivat Skanthermin Elements ja Turn. Voitin vei kuitenkin Norpeisin Quadro 1!

Lähde: Nordpeis

Päädyimme hankkimaan Quadromme Valmistuli-nimiseltä yritykseltä täyspakettina. Valmistulelta saimme todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua sekä erittäin kilpailukykyisen hinnan. Valmistulen Kari Sivula on tehnyt loistotyötä jo paljon ennen takan asentamista. Hän on käynyt tutkimassa työmaalla takan asennuspaikkaa isännän kanssa ja tehnyt tiivistä hormiyhteistyötä Keski-Uudenmaan katon kanssa, joka on hoitanut meidän projektin kattojen ja terassien vesieristyksen. Tällä hetkellä suunnitelmissa on, että takka asennetaan itsenäisyyspäivän jälkeen. Siinä on taas yksi ihana asia, mitä odotella muuten vähän synkempien raksavaiheiden aikana.



perjantai 24. marraskuuta 2017

Kaukana Strömsöstä

Näin pitkän vaitiolon jälkeen ei varmaankaan saisi aloittaa blogia vinkumalla. Mieli tekisi silti. Ehkä jopa tirauttaa väsymyksen kyynel jos toinenkin. Älkäähän kuitenkaan pelätkö, ei täältä ihan pahimmanlaatuista itkuvirttä ole tulossa. Ehkä jopa selviytymistarinan tynkä, jonka sankarina on loistavat organisointikyvyt omaava lentäjä ja sankarittarena kotikaaosta pyörittävä toimitusjohtaja. Näistä kahdesta raksan suurempi sankari on kuitenkin ehdottomasti ensimmäinen.

Näin sen enempää somessa asiaa ruotimatta reilu viisi viikkoa sitten meidän isännästä tuli Modernisti hirteen-projektin kokematon mutta sitäkin päättäväisempi projektijohtaja. Aluksi pakon edessä, mutta hommat hienosti hoitaessaan päätimme yhteistuumin, että pesti jatkuu siihen asti, kunnes lentävät bussit kaipaavat ohjastajaansa takaisin vanhempainvapaalta. Duunit alkoivat valitettavasti melkoisella myräkällä. Hirsipytingin pystytys oli kyllä saatu valmiiksi, mutta iso osa ikkunoista oli vielä toimittamatta, katto laudalla ilman mitään vesieristettä ja vettä satoi kaunistelematta noin viikon kuin esterin perseestä. Samassa syssyssä lähti entisen projektijohtajan työporukkakin, joten siinä oli meillä hetken ihmettelemistä. Elämään ei ole mahtunut yhtäkkiä mitään muita asioita kuin raksa, lapset, raksa, yritys, raksa, uni, raksa, rautakauppa ja raksa. Hieman eri tavalla kävi, kun allekirjoittanut alun perin kuvaili blogin kohdassa Tietoa meistä :)

Viimeisen viiden viikon aikana asiat ovat kuitenkin edenneet hurjaa vauhtia, vaikeuksista huolimatta. Tässäpä siis pitkästä aikaa Top Ten raksalla tapahtunutta - niin hyvässä kuin pahassa.
  1. Numero Uno on ehdottomasti vastaava mestarimme Riku, jonka rauhoittava olemus, huikea kokemus ja vilpitön tahto auttaa meitä hädässä on käytännössä pitänyt projektimme liikkeessä.

    Rokkistaramme Riku tulee nykyään työmaalle fiksusti raksakuteet päällä :)

  2. Tämän hetken isoin harmitus on vuotava talo. Nyt on Honkataloilla näytön paikka, sillä muutama mystinen kohta valuttaa edelleen vettä paikkausyrityksistä huolimatta. Perästä kuuluu...

  3. Meillä on nyt kaikissa kolmessa kerroksessa lattiavalut tehty. Samaan hengenvetoon tekisi mieli kysyä, kenen loistava idea oli laittaa yläkerran lattiaan kipsivalu? On nimittäin ihan hieman kallihimpi kuin perinteinen betoni!

    Yläkerran kipsivaluäijät hommissaan
    Alakerran litskamärkä betoni
  4. Riku naureskeli pari päivää sitten, että aina kun valetaan niin piikataan. Tämä on totinen tosi - varsinkin kun projektijohto vaihtui pienessä paniikissa muutama päivä ennen valujen tuloa. Arvatkaahan kuinka montaa alla olevan kuvan putkea isäntä on siirtänyt hieman oikealle, hieman vasemmalla, hieman eteenpäin tai hieman taaksepäin?

    Minnekäs nämä pitikään laittaa? Entten tentten teelika mentten...
  5. Puolivälissä listaa on syytä lausua kaunis kiitos vakuutusyhtiöille. Yllättävän isoista lämpötilaeroista johtuen yksi alakerran jätti-ikkunoistamme sai melkoisen särön yön aikana. Sen vaihto tarkoittaa uuden ikkunalasin vaihtoa kehyksiin, nosturin tuontia pihalle, vanhan ikkunoiden tiivisteiden ja pellityksien purkua sekä kaiken edellämainitun tekemistä uudestaan. Rakennusjumalille siis kiitos kattavista vakuutuksista!

  6. Pitkät kalsarit voi jättää raksalle mennessä kotiin. Maalämpokaivo on porattu, kytketty, käynnistetty ja puksuttaa nyt iloisesti lämmintä vettä pitkin vasta valettuja lattioitamme.


  7. Puskapissat ovat kohta muisto vain. Kellarin vessa saadaan laatoitettua ensi viikolla ja pönttö asennettua heti perään. Koska kellariin tulee talon valmistuessa käynti vain autotallin kautta, niin laattavalinta oli melko helppo tehdä "kokeilumielessä". Seinälaataksi valittiin Starkin teollishenkinen ja edukas Raw Urban White ja sen kaveriksi lattiaan hieman tummempi Raw Urban Grey.


  8. Putkia ja johtoja vilisee silmissä. Kohta ne kuitenkin saadaan piiloon, sillä LVIS-työt ovat jo niin pitkällä, että kipsilevyjen asennus voidaan aloittaa jo ensi viikolla. Aika jännittävää, sillä silloin talo saa taas ihan uudenlaisen ilmeen!

  9. Meidän murheenkryyni katettu terassi alkaa olla voiton puolella. Kuinka voikaan yksi paikka talossa olla näin monta viikkoa isännän yöunien kauhu? Lattiaa ei meinata saada samaan tasoon sisätilojen kanssa, pellityksiä ei voi asentaa ilman huomattavia riskejä, vedenpoisto tuottaa haasteita ja lukemattomat meilit on lähetetty koskien lasikaiteiden turvallista kiinnittämistä vesieristettä pilaamatta. No, ainakin meillä riittää hyviä sotatarinoita ystäville yläterassilla viiniä siemaillessa maittavan grillailusession jälkeen!

  10. Yhdet verkkarit ja muutama paita maalattu. Allekirjoittanutkin pääsi häärimään työmaalle viime sunnuntaina lasten ollessa mummolassa. Ei ole kyllä koskaan nähty yhtä innostunutta pikku maalaria. Tehokkuus oli kyllä tämän mamman työstä kaukana. Ai että sitä haluaa tehdä pikkutarkkaa työtä, kun on oma seinä kyseessä. Fiilis oli kuitenkin loistava ja nyt ei sentään ihan kaikki kunnia talon valmistumisesta kaadu vain isännän harteille.
Sitten vaan peukut pystyyn, että seuraava blogi ilmestyy hiukka nopeammin kuin tämä pikku vuodatus. Toiveena olisi kertoa, kuinka kaunis takka meille pian tuleekaan :)


maanantai 16. lokakuuta 2017

Casa Modernisti hirteen esittäytyy

On vähän epätodellinen olo tässä tietokoneen ääressä. Minun ympärillä on hiljaista - vain ikälopun koiran tuhina kuuluu jalkojen vierestä. Lapset nukkuu ja minä en todellakaan aio käydä tarkistamassa tänä aamuna, onko ne elossa vai ei :)

Nyt äkkiä raportoimaan projektista. Meidän hirsipystytys on valmis! Ja vesikatto! Eihän kaikki tietenkään mennyt putkeen. Kaikki pikkuikkunat on vielä tulematta tontille, joten vähän karrikoiden ikkuna-aukoista sataa sisään. Myös lautakaton ja vesikaton asennuksen väälin jääneinä muutamana päivänä tuli vettä kuin esterin perseestä. Mutta me ollaan jo päästy istumaan meidän kuvitteellisen ruokapöydän ääreen ja ihailemaan maisemia. Ja hypistelemään hirsiseiniä ja nuuskuttelemaan niiden tuoretta (ja märkää :) tuoksua. Tunne siitä, että tämä on sittenkin todellista ja meille tosiaan tulee upea koti, kumoaa kaiken maailman kökköyden aiheuttaman ahdistuksen. Lakonisesti täytyy kuitenkin todeta, että joskus pitää tehdä PIRUSTI töitä, että kyseinen kumoutuminen tapahtuu.

Nyt ei kuitenkaan enempää höpötystä, vaan lähdetäänpä kierrokselle!

Tervetuloa casa Modernisti Hirteen!
Tässä näkymä meidän ulko-oven edestä.

Tähän ralliradalle tulee ensin kodinhoitohuone,
vierashuone, vessa, rinsessanhuone vaatehuoneella ja
viimeisenä pikkuherran huone.


Saunan reunalta löytyi tämmöinen kumma rako.
Kaipa sen joku laittaa umpeen...
Nyt päästiin alakerran terassille. Tässä köllötellään
ensi kesänä!
Yläkerta on yhtä isoa tilaa lukuunottamatta master bedroomia härpäkkeineen.
Tässä kuvassa minä seison jokseenkin keittiön takaseinän kohdalla.
Kuvitelkaa siis eteenne saareke, sen taakse iso ruokapöytä ja
päätyyn muhkea sohvaryhmä.
Tässä sama osoite eri suunnasta. Master bedroom alkaa tuosta, mihin musta
liukuovi loppuu. Alakerran arkiolkkarin ja saunan päällä meidän katettu terassi.
Tässä näkymät terassilta sisään.
Harmillisen huonosti näkyy kuvan vasemmassa reunassa heijastuksen
takia keittiön ikkuna, mutta se on upea kaikessa isoudessaan.
Näkymät ilta-auringon suuntaan terassilta. Onneksi ollaan huomattavasti
korkeammalla kuin naapurit. Meillä ei meinaa taida riittää rahat screen-verhojen
hankintaan ja koti on kuin iso akvaario!

Päätetään kierros tontin kaakkoisnurkalta otettuun kuvaan. Tuosta kun saadaan
vielä kuori kuntoon, telineet pois ja musta kuultoväri pintaan niin avot!

Lopuksi vielä pakko kerran kehaista Eevo Moorastin kokoomisporukkaa. Harvoin näkee niin ahkeria, tunnollisia ja huolellisia työmiehiä positiivisella asenteella varustettuna. Meidän kokemukset Eevosta olivat niin positiivisia, että palkkasimme silmää räpäyttämättä Sarikas Oü:n tekemään myös talon loput ulkopuoliset puutyöt ja mahdollisesti myös monta hommaa sisältäkin. Mahtiporukka!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ikuistettuja hetkiä

Te, joilla on useampia lapsia, tiedätte, kuinka kaikki on toisin sen kakkosen kohdalla. Enää ei niin jännitetä, osataan nauttia vauva-ajasta enemmän eikä pelätä kaikkea ja koko ajan. Kääntöpuolikin löytyy. Kakkosparka ei pääse vauvauintiin, saa yhtä paljon uusia vaatteita ja molempien vanhempiensa jakamatonta huomiota. Esikoisemme veimme vauvakuvaukseen noin kolmen kuukauden ikäisenä. Oli tietenkin pyhä tarkoitus toistaa sama kuvio kuopuksen kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Lopulta saimme järjestettyä kuvauksen neidin ollessa puolivuotias, mutta eihän kuopus saa ikiomaa kuvausta tietenkään, vaan muutaman yksilökuvan perhepotretin oton yhteydessä :)

Valokuvaajan valinta oli helppo. Olimme nähneet paljon taitavan valokuvaajaystävämme Emmi Kaukelinin ottamia vauva- ja perhekuvia, joten hänen värvääminen hovikuvaajaksemme oli itsestään selvyys. Paikan valinta kuvaukselle oli taas vaikeampi tehtävä. Selailimme Pinterestia saadaksemme ideoita kuvaukseen. Pinterest oli täynnä kuvia kauniista perheistä kirsikkapuiden, viljapeltojen, kukkaketojen, sammalisten metsien ja muiden vastaavien keskellä. Löytyi kivoja asetelmia, mutta ei oikein inspiraatiota kuvauspaikalle. Ryhdyin miettimään, että kuvat pitäisi ottaa paikassa, jolla on meille erityinen merkitys. Ja salama iski kuin kirkkaalta taivaalta: meidän kuvat otettaisiin tietenkin työmaalla! Paikassa, joka on pian meidän oma koti, jossa meidän lapset kasvavat aikuisiksi ja jota ei enää ikinä ole siinä muodossa kuin näissä kuvissa.








Muistakaahan tekin ikuistaa katoavat hetkenne, tavalla tai toisella.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pieni joulu joka aamu

Muistatteko sen olon, kun lapsena herättiin jouluaattoaamuna ihan täpinöissä? Se jännityksen kutina masussa koko päivän, kunnes illalla pääsi avaamaan lahjat ja ai että sitä riemua! Minulla on tällä hetkellä semmoinen olo lähes päivittäin. Minun joulu tosin kestää noin neljä viikkoa ja joulupukkina toimii Honkatalojen ihanan pystytysporukan Eevo. Meillä on siis hirsipystytys käynnissä!

Meillä oli hieman hässäkkää sivutäyttöjen kanssa ja loppujen lopuksi päädyttiin asentamaan telineet koko rakennuksen ympärille, jotta pystytysporukan turvallisuus olisi ennen kaikkea taattu. Tämä on tuonut meille sen ihanuuden, että ollaan päästy ihastelemaan töitä ja edistystä myös ylhäältä käsin. Onni on myös asua kävelymatkan päässä tontista, sillä nyt sinne tosiaan haluaa päästä kurkistamaan edistystä päivittäin. Ensimmäisen hirren ankkurointi kesti oman tuskallisen aikansa, mutta sen jälkeen alkoikin tapahtumaan.



Noin viikossa pystytysporukka oli saanut rakennuksen jo ensimmäisen kerroksen korkeuteen. Mun joulupukkia Eevoa on syytä kyllä kehua. Eevon porukka on todella asiantunteva ja ahkera. Tärkeitä asioita, kyllä! Mutta yksi isoimmista asioista minulle on ollut se, kuinka meidät otetaan päivittäin vastaan työmaalle hymyillen ja aina on aikaa myös jutella ja vastata meidän hölmöihinkin kysymyksiin.


Minun lempipaikka työmaalla on ehdottomasti eteinen. Siitä tulee olemaan talon valmistuessa niin ihana näkymä: suoraan edessä Gradon sirot mustat portaat, oikealla alakerran isot ikkunat terassille sekä edessä näkymä koko talon läpi isolle eteläseinän ikkunalle.


No jaa, tuo kuva nyt ei ehkä tee ihan oikeutta edelliselle fiilistelylle, mutta minun vilkkaan mielikuvituksen voimalla siitä tulee upea :) Ehkä tästä arkkitehdin kuvasta saa kuitenkin paremmin kiinni, mistä puhun.


Viimeisin joululahja tuli lauantain ja sunnuntain välillä. Meidän taloon oli ilmestynyt posipalkisto. Välikaton, vaikkakin toistaiseksi hyvin ilmavan sellaisen, tuleminen muutti rakennuksen ilmettä kummasti.


Yllä olevasta kuvasta näkyy kivasti, millaiset maisemat toisen kerroksen ikkunoista tulee, sillä tuo tolppien välissä näkyvä seinä on täysin kokonaan ikkunaa. Tämän päivän iloisin ylläri oli taas eteinen. Posipalkisto sai nimittäin aikaan sen, että tämä ihastelija sai vielä paremman kuvan kotiintulonäkymästä. Porrasaukon ilmestymisen myötä tajusin, kuinka eteisestä näkyy hienosti myös yläkerran takka ja ikkunat maisemineen.


Haaveilijan on kuitenkin helppo hymyillä! Meillä on vielä pitkä matka muuttoon, mutta tällä hetkellä allekirjoittanut näyttää syystäkin Hangon keksiltä :)



torstai 7. syyskuuta 2017

Hirret tulloo, hirret tulloo!

Pikku juttu, yhtään en ole ollut innoissani. Ja yhtään ei ole ollut vaikeuksia päästä tähän pisteeseen. Ja Pinokkion lailla nenä venyy.

Kaksi epävarmaa teiniä haparoimassa peiton alla; toisiaan hylkivät magneetit, joita yrität epätoivoisesti painaa yhteen; neliön mallinen muotopala, jota kaksivuotias vimmalla tunkee pyöreään koloon. Tällaisia mielikuvia on pyörinyt päässä viime päivien raksahaasteita ratkoessa. Meillä on siis ollut yhteensopivuusongelmia. Olen katkerana seurannut isäntää, joka kylmän viileästi ratkaisee ongelmia niiden ilmetessä, kun taas minulla harmaita hiuksia nousee potenssiin kaksi ja vingun sekä vikisen enemmän kuin meidän kaksivuotias taapero.

Mutta kuitenkin kumoaa kaiken edellä sanotun. Ongelmat on ratkottu, telineet on pystytetty, piha on siivottu, kellarin lattia valettu, nosturi kasattu ja HIRRET OVAT SAAPUNEET! (aivoissa huutaa satapäinen mieskuoro samalla hoosiannaa!)

Kellarin betonivalut tehtiin viime tipassa.
Telineitä kasattiin myös hurjaa vauhtia, sillä sivutäyttöjä ei
pystytty tekemään ennen hirsitoimituksen tuloa.
Tässä vasta noin kolmasosa meille tulevista hirsistä.
Ei ollut toivoakaan mahduttaa kaikkia kerralla tontille :/
Meidän länsinäkymä yläkerran korkeudelta. Aaah!
Panoramakuvaa rakennustelineiden eteläseinustalta.

P.S. Minä vietin vähintään vartin kaivelemassa hirsiä muovikääröistään ja nuuskimassa niitä autuaana.

maanantai 28. elokuuta 2017

Kuka meillä määrää kaapin paikan?

Tulee ihan Joel Hallikainen ja vanha kunnon Tuttu juttu -ohjelma mieleen. Nyt ei kuitenkaan ole kyse parisuhteen laadusta, vaan kiperistä kiintokalusteiden valinnoista.

Kaappien paikat määriteltiin alunperin sujuvassa yhteistyössä Plusarkkitehtien Tarun kanssa. Sen jälkeen alkoi kiivas pohdinta ja selvitystyö siitä, mistä kaapit ostettaisiin. Halusimme panostaa laatuun, etenkin keittiön osalta. Muistutuksena hieman kuvia meidän moodboardista, niin päästään kärryille siitä, millaista fiilistä meidän kotiin haetaan kiintokalusteilla.

Keittiön fiilistelykuva
Valkoista mustan lisäksi


Päätimme rajoittaa kilpailutusta sekä kiire- että tunnesyistä. Ei vaan riittänyt rahkeet käydä läpi isoa määrää toimijoita, joita tämä maa on pullollaan, etelänaapurista puhumattakaan, Päädyimme pyytämään tarjousta kolmelta eri firmalta: tunnetulta, tykätyltä ja suositellulta eli Puustellilta, Opdecolta ja Keittiökalustetukku White Forestilta. Näistä kaikista saimme mukavaa ja asiantuntevaa palvelua. Puustellin nyt tuntee kaikki, mutta Opdecoon tutustuimme vuoden takaisilla Habitare-messuilla. Ihastuimme siellä heidän mallikeittiöönsä ja yrityksen kotimaisuus ja yksilöllisyys oli meille iso plussa. White Forestiin taas tuli suositus rakentavalta ystäväpariskunnaltamme, joiden kaikki kiintokalusteet tulevat WF:lta. Valitettavasti yhteistyö White Forestin kanssa tyssäsi siihen, että heidän myyjänsä joutui jäämään sairaslomalle eikä yritys ikinä pystynyt tekemään meille tarjousta. Mälsää, sillä olisimme mielellään verranneet heidän hintaansa Puustelliin ja Opdecoon. Puustellin kanssa taas keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Sieltä löytyi myös paras ovimalli, joka hurmasi meidät ja sai vakuuttumaan siitä, että meidän keittiöstä tulee kuin tuleekin musta! 

Puustelli ja Opdeco kilpailivat pitkään meistä asiakkaina. Lopuksi Opdeco vei pitemmän korren Puustellin upeasta ovimallista huolimatta alla olevista syistä.
  • Kiintokalustesuunnitelmia katsoessa Puustelli sanoi aina, että tulee hieman halvemmaksi ottaa stardardimittainen kaappi ja laittaa esim. yläpuolelle peitelevy. Opdeco ei ikinä maininnutkaan standardimittaa - tarjous tehtiin suoraan kiintokalustesuunnitelmassa olevien mittojen mukaan.
  • Puustellilla kaappien rungot tehdään edullisemmasta levystä (niin kuin kaikkialla) ja rungon jäädessä näkyville sen eteen tehdään päätylevy asiakkaan toivomasta materiaalista. Tämä tuo aina noin kaksi senttiä lisää kaappien leveyteen per pääty. Opdeco tekee rungon näkyville jäävän sivun suoraan asiakkaan toivomasta materiaalista. Ei siis ylimääräisiä senttejä reunoille.
  • Opdeco teki hurjasti töitä, että löysi meille samanlaisen mäntyviiluisen oven kuin Puustellilla. Heillä ei ollut tällaista mallistossaan ja sen löytäminen ei ollut ihan helppo juttu. Mutta se löytyi!
  • Opdecon hinta oli asennuksineen edullisempi. Ja silti kaikki kaapit ovat juuri meidän toivomien mittojen mukaan.
Tykätty siis voitti tällä kertaa eli me ollaan Opdecon onnellisia asiakkaita! Heiltä tulee meille myös muutama mittatilaushuonekaluja: alakerran arkiolohuoneen tv-taso, työhuoneen pöytä sekä parven peitelevy. Varmaan ihan pöhköä sanoa, mutta jotenkin tuntuu, että Opdecon mukana tulee pieni pala luksusta, kun kaikki tehdään juuri niin kuin pyydät. Ja silti hinta oli markkinajätti Puustellia edullisempi. Nyt pitää vaan malttaa odotella pitkään ja hartaasti, että talo saadaan kasaan ja kaapit paikoilleen :)

lauantai 19. elokuuta 2017

Ihanan isot inhottavat ikkunat

"Paljon isoja ikkunoita", lukee boldattuna meidän unelmakotitiedostossa, joka aikoinaan lähetettiin sähköpostin liitteenä arkkitehdillemme Jani Lahdelle. Se oli niin helppo kirjoittaa paperille ymmärtämättä, mitä kaikkea se loppujen lopuksi tarkoittaa ihan konkreettisesti. Isoja ikkunoita puolsi modernin yleisilmeen lisäksi talon hieno sijainti. Isot ikkunamme näyttävät etelään ja länteen - eteläinen naapuritonttimme on rakentamaton ja länsipuolen naapuri jää selvästi talomme alapuolelle. Kadulta meidän ikkunoista ei näy juuri sisäkattoa kummempaa. Naapureiden uteliaat katseet eivät siis olleet este isoja ikkunoita toivoessa.

Kerrataanpas vielä havainnollistavan kuvan avulla, missä kaikkialla meillä on isoja ikkunoita.


Otetaanpa taas yksi lista avuksi, jotta isojen ikkunoiden aiheuttamat katalat seuraukset havainnollistuvat tarvittavalla vakavuudella. Puhumattakaan siitä, että ikkunat itsessään ovat pirun hinnakkaat.
  1. Lörppä talo. Espoon kaupunkia huolestuttaa, että meidän talo huojuu tuulessa, koska iso osa yhdestä seinästämme on lasia. Honkataloja tämä nauratti siihen asti, kunnes heidän piti kielikuvallisesti vääntää itsensä rinkeliksi, jotta talon rakennekuvat hirsikerroksien osalta menivät valvonnassa läpi. Tästä ei meille onneksi seurannut taloudellisia kustannuksia, mutta viivytyksiä aikatauluihin kyllä.

  2. Olohuone vai sauna, osa 1. Vaikka Suomen kesät eivät niitä hurjaa mainetta maailmalla, niin muutama semilämmin päivä nostaa pieni-ikkunaisenkin talon sisälämpötilaa kummasti. Miten siis käy meidän uuden rakkaan kodin, johon aurinko porottaa pitkälle iltaan asti? Arkkitehtimme suositteli harkitsemaan UV-kalvoja ikkunoihin ja Honkatalot taas ehdotti perehtymään screen-verhoihin. Isäntä teki työtä käskettynä ja tässä tulos: noin 15 000 euron potentiaalinen lisälasku! Kelataanpa vielä hieman taaksepäin. UV-kalvoihin perehtymisen jälkeen totesimme, että niistä saatu hyöty ei mitä todennäköisimmin riitä meidän pätsin taltuttamiseksi. Lisäksi kaikkina muina vuodenaikoina UV-kalvot blokkaavat auringon lämmittävää vaikutusta juuri silloin, kun siitä voisi olla iloa. Isäntä ryhtyi seuraavaksi tutkimaan screen-verhojen maailmaa. Sieltä löytyikin hieno vaihtoehto, FixScreen-verhot. Nämä verhot pitävät sisälämpötilat kurissa peittämättä kuitenkaan näkymää ulos. Vetoketjujärjestelmän ansiosta verhot eivät heilu tuulessa ja önniäisetkin pysyvät kurissa kuulemma jonkin ihmetekniikan ansiosta. Kuulostaa mainiolta, eikö?! Mutta se "mutta" onkin tuo huikea lisäkustannus, minkä verhot tuovat tullessaan. Me päädyttiin lopulta sellaiseen ratkaisuun, että otettiin nämä verhot huomioon suunnitteluvaiheessa siten, että hirsiin on tehty valmiiksi kolot kasettien ja muiden tilpehöörien piilotusta varten. Jos rahat siis riittävät verhojen hankintaan, niin niiden asentaminen onnistuu helposti jälkikäteen.

    Lähde: Studio Dekosol
    Lähde: Studio Dekosol
  3. Olohuone vai sauna, osa 2. Tuli meille screen-verhot tai ei, kodin sisäilman viilennystä täytyi miettiä myös talon ilmanvaihtoasioita suunnitellessa. Meillä oli vaikeuksia päättää konvektorin ja tuloilman jäähdytyksen välillä. Koska konvektorien sanottiin olevan tehokkaampi vaihtoehto, niin päädyimme siihen juurikin isojen ikkunoiden takia. Tästä siis taas kärsittiin euro jos toinenkin.

  4. Missä lähin seinä? Yllättävä ongelma ilmeni sähkösuunnitelmia tehdessä. Isojen ikkunoiden ja seinän sisään menevien liukuovien yhdistelmä osoittautui haastavaksi. Yhtäkkiä meillä ei ollutkaan paikkaa, mihin laittaa valokatkaisijoita. Päädyimme siis langattomaan kytkimiin, joista taas lisälasku.

  5. Urakoitsijaparka vastaavan mestarin kanssa murehtii myös lattiapinnasta alkavia ikkunoita. Näitä on kuulema huomattavasti vaikeampi rakentaa, kun asiat pitää olla millilleen oikein lattiarakenteita tehdessä. Haastetta tuottaa myös lattiamateriaalin asennus ja sen listoitus ikkunaan nähden. Onneksi arkkitehtimme vinkkasi alumiinisesta U-listasta, jolla kelluvan lattiamateriaalin lopetus ikkunan eteen pitäisi onnistua tyylikkäästi. Tämä kohta on siinä mielessä kiva, että siitä ei aiheudu harmaita hiuksia meille, vaan urakoitsijallemme :)

  6. Nenän ja sormenjäljet. Näitä on kestettävä väsymiseen asti, koska ikkunat ovat kaikkien talossa asuvien pienten porsaiden korkeudella. Puhumattakaan ikkunoiden ulkolasien pesusta etenkin toisen kerroksen kohdalla. Asia, minkä pyrin painamaan pois mielestäni heti, kun tämä kappale on kirjoitettu loppuun!

    Meidän lasit näyttää varmaan jokseenkin tältä :)
Hurja lista, jonka kuitenkin kumoaa yksi simppeli asia. Isot ikkunat ovat vain niin upeat. 



torstai 3. elokuuta 2017

Porrasrakkautta ensi silmäyksellä

Sydän tykyttää, pulssi nousee ja kädet vähän hikoilee. Ensirakkauden oireita. Lievästi samalaisia ilmiöitä sain, kun näin ensimmäistä kertaa meille tulevat portaat. Kyseessä oli kuitenkin hieman kielletty rakkaus. Tässä kohtaa olisi ollut syytä olla järkevä ja tehdä pientä säästöä. Kyseessä on kuitenkin portaat - asia, mitä pitkin kiivetään kohdasta A paikkaan B. Mutta (sana, joka kumoaa kaiken sitä ennen sanotun) me haluttiin enemmän. Ja minä juuri ne, mille sydämeni niin haikoisasti sykki. Kaikki rakkaustarinat täytyy kuitenkin aloittaa alusta, joten eipä hypitä asioiden edelle.

Portaiden paikka tuotti suunnitelmia tehdessämme jonkin verran päänvaivaa. Me kuitenkin alusta asti sanottiin, että halutaan myös portaisiin hieman designia. Silti Jani Lahden ehdottaessa niiden sijoittamista isojen ikkunoiden eteen, ensimmäinen reaktiomme oli lievästi epävarmuutta herättävä. Pari yötä asiaa pohtiessa ja arkkitehdin visioon virittäytyessä päätimme uskaltaa tehdä epätavallisemman ratkaisun ja jättää portaat Janin ehdottamalle paikalle.

Portaiden sijainti ykköskerroksessa

Näyttävä sijainti isojen ikkuiden edessä


Tämä paraatipaikka toi väkisinkin lisäpaineita porrasvalinnalle. Ne ovat ensimmäinen asia, jonka ihmiset näkevät meille tullessaan. Ja vielä tärkeämpää, ne ovat ensimmäinen asia, minkä me näemme kotiin tullessamme. Ne näkyvät täysin myös terassilta, joten nyt oli selvää, että panostettava on. Mutta ei vielä ihan "all in" -huusi kirstunvartija mielessäni! Alusta saakka oli selvää, että haluamme modernit ja sirot portaat. Sisustussuunnitelmien jälkeen tarkentui, että portaiden runkoon halutaan mustaa terästä, askelmat mustaa puuta ja kaiteet lasia sirolla mustalla johtimella. Mistä nämä kaunokaiset sitten löydettäisiin?

Ehdotus perehtyä Grado Design Oy:n portaisiin tuli Plusarkkitehdeilta. Ja sieltä nettisivuiltahan ne löytyivät: Kide-portaat. Gradon slogan on "Kotisi kaunein kaluste". Voi kuulostaa hieman paksulta (melkein yhtä paksulta kuin tämän blogin ensimmäinen kappale :), mutta siinä on kyllä perää. Me siis päätettiin suhtautua porrashankintaan juuri tällä periaatteella. Kirstunvartija päässäni ei kuitenkaan vielä vaiennut. Niinpä päätin tarttua muiden raksaajien tietotaitoon ja lähdin Facebook-ryhmissä kyselemään neuvoja, mistä saisin "kopioitua" halvemmalla rakkaat Kide-portaani. Sain hyviä vinkkejä, monia esimerkkikuvia ja firmojen yhteystietoja lähinnä eteläiseltä naapuriltamme. Monia kyllin hyviä vaihtoehtoja tuntui löytyvän. Olisi pitänyt vain tinkiä muutamista pienistä yksityiskohdista. Kestää se, että kiinnikkeitä, ruuveja ja pultteja näkyy portaiden rakenteissa. Tai se, että LED-valot pitää taiteilla portaisiin erikseen, jolloin virheiden ja yIimääräisten ongelmien mahdollisuus kasvaa huomattavasti. Sitten oli vielä tuo ihana puoliso, joka olisi halunnut portaat, jossa on teräspalkki keskellä porrasta, kuten Zeta Desigin BEAM-portaassa.

Lähde: Zeta Design Oy


Kirstunvartija halusi hintatietoja ja hankki niitä myös. Tuskastui. Pohti ja puntaroi öisin vauva tissillä, mennäkö "all in" vai checkata pari kierrosta. Kunnioittaako isännän mielipidettä ja harkita palkkiportaita. Tämä rakkaustarina sai kuitenkin onnellisen lopun. Erittäin hyvän palvelun hengessä  käyty kädenvääntö Grado Designin kanssa päätyi siihen, että me tarjotaan yksille onnellisille Kide-portaille koti meidän modernista hirsitalosta. Kirstunvartija mielessäni huokailee, että voipi olla, että nämä portaat jäävät pitkäksi aikaa meidän ainoaksi kalusteeksi. Rakastunut minä taas huokailee onnesta ja viis veisaa budjetin paukkumisesta.

Meidän Kide-portaat tulevat näyttämään jokseenkin alla olevan kuvan mukaisilta. Iso ero on tosin väri. Meidän portaisiin tulee musta runko, mustaksi petsatut tammiset aselmat sekä lasiset kaiteet mustalla sirolla käsijohteella. Haluttiin portaista mustat, sillä kun niihin kerta panostetaan, niin saavat herättääkin huomiota! Musta värimaailma toistuu myös monessa muussa kohtaa kiintokalusteita, kuten eteisen kaapeissa. Kuvaan meidän kaunokaiset sitten, kun saapuvat pysyvään kotiinsa :)

Lähde: Grado Design Oy

Ja sen pituinen se. Yksi hankinta-, ei kun rakkaustarina, on tullut päätökseensä :)

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Höyrytön heinäkuu

On se jännä, kuinka vanhemmuus osaa välillä rauhoittaa mieltä. Ennen tämä innokas yrittäjä väänsi kesälläkin nokka tuhisten uusia kehittämisprojekteja, mutta jostain syystä tämä heinäkuu meni täysin mökillä rentoutuen ja lasten kanssa touhuten.



Talohommissa hoidettiin toki monia asioita, mutta näistäkin töistä vietiin eteenpäin vain aikataululliset kiireiset. Blogikin tuntui työltä, joten iltaisin lasten mentyä nukkumaan tämä raksabloggaaja otti kouraan ison lasin viiniä ja haastoi sukulaistytöt verbaalista loanheittoa täynnä olevaan korttipeliin. Nyt häämöttää elokuu ja arki, joten alistun, laskeudun pikkuhiljaa saariston lomamoodistani ja julistan blogikauden avatuksi!

Vaikka itsellä on ollut höyryt vähissä, niin meidän ihanalla rakennustiimillä ei ole ollut. Tontilla on kellari noussut vauhdilla ja hirsikehikon saapuminenkin on ihan nurkan takana. Harkkojen nousua oli hupaisa seurailla, lähellä kun asutaan. Mutta varsinainen viihde- ja jännitysnäytelmä se vasta alkoi, kun ontelolaatat tulivat tontille. Niitä kärrännyt puoliperävaunurekan nokka pomppi villisti kuskin yrittäessä saada painavaa lastia ylös meidän jyrkkää ajotietä. Hampaat tutisten seurattiin tilannetta, mutta sieltä se auto könysi riittävän lähelle pihalla odottelemaa nosturia ja onteloiden nosto paikoilleen pääsi alkamaan. Me löydettiin hieno paraatipaikka tontin itäreunalta ja seurattiin upeaa tiimityöskentelyä eväitä mussutellen. Oli ihan leffafiilis! :)




Tällä hetkellä tontilla tehdään valmisteluja kahden viikon päästä saapuvaa hirsitoimitusta varten. Ulkoportaiden valu onkin jo huomenna. Portaiden viimeistelyyn kaivattaisiin alan osaajien ja muiden raksaajien arvokkaita mielipiteitä, joten kirjoitanpa portaista lähiaikoina ihan oman tekstinsä. Toivottavasti saadaan tätä kauttaa hyviä mielipiteitä niiden toteutukseen.


Oli muuten pakko kiikkua eilen tuonne tulevalle terassille ja täytyy sanoa, että sinne tuleva ilta-aurinko on kyllä aivan mahtava! Hymy ei lähtenyt naamalta ei sitten kulumallakaan!