Kaukana Strömsöstä

Näin pitkän vaitiolon jälkeen ei varmaankaan saisi aloittaa blogia vinkumalla. Mieli tekisi silti. Ehkä jopa tirauttaa väsymyksen kyynel jos toinenkin. Älkäähän kuitenkaan pelätkö, ei täältä ihan pahimmanlaatuista itkuvirttä ole tulossa. Ehkä jopa selviytymistarinan tynkä, jonka sankarina on loistavat organisointikyvyt omaava lentäjä ja sankarittarena kotikaaosta pyörittävä toimitusjohtaja. Näistä kahdesta raksan suurempi sankari on kuitenkin ehdottomasti ensimmäinen.

Näin sen enempää somessa asiaa ruotimatta reilu viisi viikkoa sitten meidän isännästä tuli Modernisti hirteen-projektin kokematon mutta sitäkin päättäväisempi projektijohtaja. Aluksi pakon edessä, mutta hommat hienosti hoitaessaan päätimme yhteistuumin, että pesti jatkuu siihen asti, kunnes lentävät bussit kaipaavat ohjastajaansa takaisin vanhempainvapaalta. Duunit alkoivat valitettavasti melkoisella myräkällä. Hirsipytingin pystytys oli kyllä saatu valmiiksi, mutta iso osa ikkunoista oli vielä toimittamatta, katto laudalla ilman mitään vesieristettä ja vettä satoi kaunistelematta noin viikon kuin esterin perseestä. Samassa syssyssä lähti entisen projektijohtajan työporukkakin, joten siinä oli meillä hetken ihmettelemistä. Elämään ei ole mahtunut yhtäkkiä mitään muita asioita kuin raksa, lapset, raksa, yritys, raksa, uni, raksa, rautakauppa ja raksa. Hieman eri tavalla kävi, kun allekirjoittanut alun perin kuvaili blogin kohdassa Tietoa meistä :)

Viimeisen viiden viikon aikana asiat ovat kuitenkin edenneet hurjaa vauhtia, vaikeuksista huolimatta. Tässäpä siis pitkästä aikaa Top Ten raksalla tapahtunutta - niin hyvässä kuin pahassa.

1. Numero Uno on ehdottomasti vastaava mestarimme Riku, jonka rauhoittava olemus, huikea kokemus ja vilpitön tahto auttaa meitä hädässä on käytännössä pitänyt projektimme liikkeessä.
   
   

   

   Rokkistaramme Riku tulee nykyään työmaalle fiksusti raksakuteet päällä :)

   
   

   
   

2. Tämän hetken isoin harmitus on vuotava talo. Nyt on Honkataloilla näytön paikka, sillä muutama mystinen kohta valuttaa edelleen vettä paikkausyrityksistä huolimatta. Perästä kuuluu...
   
   
3. Meillä on nyt kaikissa kolmessa kerroksessa lattiavalut tehty. Samaan hengenvetoon tekisi mieli kysyä, kenen loistava idea oli laittaa yläkerran lattiaan kipsivalu? On nimittäin ihan hieman kallihimpi kuin perinteinen betoni!
   
   

   

   Yläkerran kipsivaluäijät hommissaan

   

   Alakerran litskamärkä betoni

4. Riku naureskeli pari päivää sitten, että aina kun valetaan niin piikataan. Tämä on totinen tosi - varsinkin kun projektijohto vaihtui pienessä paniikissa muutama päivä ennen valujen tuloa. Arvatkaahan kuinka montaa alla olevan kuvan putkea isäntä on siirtänyt hieman oikealle, hieman vasemmalla, hieman eteenpäin tai hieman taaksepäin?
   
   

   

   Minnekäs nämä pitikään laittaa? Entten tentten teelika mentten...

5. Puolivälissä listaa on syytä lausua kaunis kiitos vakuutusyhtiöille. Yllättävän isoista lämpötilaeroista johtuen yksi alakerran jätti-ikkunoistamme sai melkoisen särön yön aikana. Sen vaihto tarkoittaa uuden ikkunalasin vaihtoa kehyksiin, nosturin tuontia pihalle, vanhan ikkunoiden tiivisteiden ja pellityksien purkua sekä kaiken edellämainitun tekemistä uudestaan. Rakennusjumalille siis kiitos kattavista vakuutuksista!
   
   
6. Pitkät kalsarit voi jättää raksalle mennessä kotiin. Maalämpokaivo on porattu, kytketty, käynnistetty ja puksuttaa nyt iloisesti lämmintä vettä pitkin vasta valettuja lattioitamme.
   
   
   
   
7. Puskapissat ovat kohta muisto vain. Kellarin vessa saadaan laatoitettua ensi viikolla ja pönttö asennettua heti perään. Koska kellariin tulee talon valmistuessa käynti vain autotallin kautta, niin laattavalinta oli melko helppo tehdä "kokeilumielessä". Seinälaataksi valittiin Starkin teollishenkinen ja edukas Raw Urban White ja sen kaveriksi lattiaan hieman tummempi Raw Urban Grey.
   
   
   
   
8. Putkia ja johtoja vilisee silmissä. Kohta ne kuitenkin saadaan piiloon, sillä LVIS-työt ovat jo niin pitkällä, että kipsilevyjen asennus voidaan aloittaa jo ensi viikolla. Aika jännittävää, sillä silloin talo saa taas ihan uudenlaisen ilmeen!
   
   
9. Meidän murheenkryyni katettu terassi alkaa olla voiton puolella. Kuinka voikaan yksi paikka talossa olla näin monta viikkoa isännän yöunien kauhu? Lattiaa ei meinata saada samaan tasoon sisätilojen kanssa, pellityksiä ei voi asentaa ilman huomattavia riskejä, vedenpoisto tuottaa haasteita ja lukemattomat meilit on lähetetty koskien lasikaiteiden turvallista kiinnittämistä vesieristettä pilaamatta. No, ainakin meillä riittää hyviä sotatarinoita ystäville yläterassilla viiniä siemaillessa maittavan grillailusession jälkeen!
   
   
10. Yhdet verkkarit ja muutama paita maalattu. Allekirjoittanutkin pääsi häärimään työmaalle viime sunnuntaina lasten ollessa mummolassa. Ei ole kyllä koskaan nähty yhtä innostunutta pikku maalaria. Tehokkuus oli kyllä tämän mamman työstä kaukana. Ai että sitä haluaa tehdä pikkutarkkaa työtä, kun on oma seinä kyseessä. Fiilis oli kuitenkin loistava ja nyt ei sentään ihan kaikki kunnia talon valmistumisesta kaadu vain isännän harteille.
    

Sitten vaan peukut pystyyn, että seuraava blogi ilmestyy hiukka nopeammin kuin tämä pikku vuodatus. Toiveena olisi kertoa, kuinka kaunis takka meille pian tuleekaan :)

Pieni joulu joka aamu

Muistatteko sen olon, kun lapsena herättiin jouluaattoaamuna ihan täpinöissä? Se jännityksen kutina masussa koko päivän, kunnes illalla pääsi avaamaan lahjat ja ai että sitä riemua! Minulla on tällä hetkellä semmoinen olo lähes päivittäin. Minun joulu tosin kestää noin neljä viikkoa ja joulupukkina toimii Honkatalojen ihanan pystytysporukan Eevo. Meillä on siis hirsipystytys käynnissä!

Meillä oli hieman hässäkkää sivutäyttöjen kanssa ja loppujen lopuksi päädyttiin asentamaan telineet koko rakennuksen ympärille, jotta pystytysporukan turvallisuus olisi ennen kaikkea taattu. Tämä on tuonut meille sen ihanuuden, että ollaan päästy ihastelemaan töitä ja edistystä myös ylhäältä käsin. Onni on myös asua kävelymatkan päässä tontista, sillä nyt sinne tosiaan haluaa päästä kurkistamaan edistystä päivittäin. Ensimmäisen hirren ankkurointi kesti oman tuskallisen aikansa, mutta sen jälkeen alkoikin tapahtumaan.

Noin viikossa pystytysporukka oli saanut rakennuksen jo ensimmäisen kerroksen korkeuteen. Mun joulupukkia Eevoa on syytä kyllä kehua. Eevon porukka on todella asiantunteva ja ahkera. Tärkeitä asioita, kyllä! Mutta yksi isoimmista asioista minulle on ollut se, kuinka meidät otetaan päivittäin vastaan työmaalle hymyillen ja aina on aikaa myös jutella ja vastata meidän hölmöihinkin kysymyksiin.

Minun lempipaikka työmaalla on ehdottomasti eteinen. Siitä tulee olemaan talon valmistuessa niin ihana näkymä: suoraan edessä Gradon sirot mustat portaat, oikealla alakerran isot ikkunat terassille sekä edessä näkymä koko talon läpi isolle eteläseinän ikkunalle.

No jaa, tuo kuva nyt ei ehkä tee ihan oikeutta edelliselle fiilistelylle, mutta minun vilkkaan mielikuvituksen voimalla siitä tulee upea :) Ehkä tästä arkkitehdin kuvasta saa kuitenkin paremmin kiinni, mistä puhun.

Viimeisin joululahja tuli lauantain ja sunnuntain välillä. Meidän taloon oli ilmestynyt posipalkisto. Välikaton, vaikkakin toistaiseksi hyvin ilmavan sellaisen, tuleminen muutti rakennuksen ilmettä kummasti.

Yllä olevasta kuvasta näkyy kivasti, millaiset maisemat toisen kerroksen ikkunoista tulee, sillä tuo tolppien välissä näkyvä seinä on täysin kokonaan ikkunaa. Tämän päivän iloisin ylläri oli taas eteinen. Posipalkisto sai nimittäin aikaan sen, että tämä ihastelija sai vielä paremman kuvan kotiintulonäkymästä. Porrasaukon ilmestymisen myötä tajusin, kuinka eteisestä näkyy hienosti myös yläkerran takka ja ikkunat maisemineen.

Haaveilijan on kuitenkin helppo hymyillä! Meillä on vielä pitkä matka muuttoon, mutta tällä hetkellä allekirjoittanut näyttää syystäkin Hangon keksiltä :)

Hirsihumua Töysässä

Esikoinen, meidän rakas pikku taaperoterroristi, hoitoon ja nokka kohti Honkatalojen tehdasta! Matkaan lähti allekirjoittanut, Johannes, tissitakiainen ja luotettava tiimivahvistus, Honkatalojen edustaja, Heikki Jääskeläinen. Retkestä oltiin puhuttu jo projektin alkumetreillä ja kas kummaa se saatiin jopa järjestettyä kaiken tämän kiireen keskellä. Ja hyvä niin, sillä meillä oli ihana reissu - sekä oppimisen että virkistäytymisen kannalta!

Saapuessamme Töysään tunsimme olomme todellista statustamme hienommiksi, sillä meidän tehdaskierroksesta vastasi itse Honkatalojen toimitusjohtaja Harri Vainionpää. Harri osoittautui todella osaavaksi hirsialan ammattilaiseksi, mikä itse asiassa yllätti minut. Olin odottanut enemmän hallinnollista pomoa, mutta Harrin hallussa olikin kaiken maailman tekniset osat, hirsien käsittelyä ohjaavat tietokoneet sekä työntekijöiden hyvinvointi. Valitettavasti luontoäiti ei piitannut tuon taivaallista meidän vierailusta, sillä lämpötila oli huhtikuusta huolimatta nollan tuntumassa ja taivaalta tuli räntää.

Kierros alkakoon!

Harri Vainionpää elementissään

Opimme ja näimme kierroksen aikana monta mielenkiintoista asiaa. Koska minä tunnun tykkäävän listoista, niin tässä taas yksi: Top 3 hirsialasta opittua!

1. Hirsibisnes on yllättävän teknistä puuhaa. Honkatalojen tehtailla jyllää hienot sahat, saunat ja hiomahärvelit puita varten ja uusinta härveliä asennettiin saksalaisten asiantuntijoiden toimesta vierailumme aikana.
   
   
   
2. Asiakkaiden talot kulkevat koko tekoprosessin läpi nimillä varustettuina. Oli ilahduttavaa ihan sattumalta törmätä alla olevan kuvan puihin heti vierailun alkumetreillä. Honkatalot vaan taitaa olla sitä mieltä, että minulla ja Johanneksella menee lusikat jakoon, sillä Johanneksen sukunimi ei tosiaankaan ole Jokinen :D
   
   
   
3. Komea ja karismaattinen Leonardo DiCaprio oli taannoin huolissaan Suomen metsistä. Harri kysyikin meiltä, kauanko ajattelisimme, että meidän talon hirsien kasvussa kestää Suomen vuotuiseen puunkasvuun suhteutettuna. Mutisimme jotain vuosista ja Harri hymyili huvittuneena ja vastasi "kaksi ja puoli minuuttia". Leo, voit nukkua yösi rauhassa. Kyllä Suomessa puuta riittää.

Tehdaskierroksen jälkeen pääsimme Vainionpäiden vanhan kotitilan saunamökkiin syömään, saunomaan ja viettämään iltaa. Veljesten isä Jouko oli ystävällisesti lämmittänyt meille savusaunan ja jääkaapista löytyi niin ruokaa kuin juomaa nälkäisille matkalaisille. Heikki ylitti myyntimiehen velvollisuudet täysin vahtiessaan pikku Ellaa, jotta minä ja Johannes saisimme saunoa kaikessa rauhassa. Heikiltä taittui sujuvasti niin hyssyttely kuin tuutulaulutkin! Aivan mahtava reissu - kiitos vielä kerran Honkataloille kutsusta!

Taloustuskissa kiemurteleva rakennuttaja ei näköjään bloggaile

Jos joku asia tukkii luovuussuonen kolesterolin lailla, niin se on rahamurheet! Ensitreffit alttarille -ohjelman Mian termi "löyhässä hirressä" on sopinut erinomaisesti tämän tanttaran tunnelmaan. Toisaalta hyvä puoli on nyt se, että onpahan ainakin asiaa, mistä raportoida. Täyteblogi numero dos saa siis vielä odottaa.

Jotta ne harvat, mutta ah sitäkin uskollisemmat, lukijat pääsisivät nopeasti takaisin kärryille, niin tässä loka-tammikuun Top Ten!

1. Meille tulee harjakatto. Perse. Byrokratia jyräsi tällä kertaa, mutta onneksi on olemassa nerokas Plusarkkkitehtien Jani Lahti ja joustava lupakäsittelijä ja lopputulos näkyy alla. Ei paha.
   
   
   
   
   
2. Tämän pariskunnan syvän reflektoinnin tulos: Me ei olla hyviä tinkimään juuri yhtään mistään. Talon budjetti on siis kasvanut jälleen ja pankkien hyvä usko laitettu koetukselle. Mutta nyt on raha-asiat järjestetty niin, että uskalletaan astua kaasulle ja porskuttaa eteenpäin.
   
   
3. Rahat ei kuitenkaan riittäneet Pluslivingin palveluihin (syvä huokaus). Säästöjä oli pakko lähteä hakemaan jostain, ja se tarkoitti töiden pilkkomista pienemmille palveluntarjoajille. Onneksi löydettiin projektille taitava pomo, Contractorsin Matti Kelkkanen, joka hoitaa meidän puolesta pilkkomisen ja aikatauluttamisen.
   
   
4. Minun tuttikuriirin ura on ohi. Prinssi Daaniel ei juoksuta vanhempiaan enää öisin, koska tutit lahjoitettiin tontuille. Onneksi tilanne korjaantuu noin kuuden viikon kuluttua, kun numero kaksi astuu kehiin loputtomine yösyöttöineen. Ei, minä en ole sarkastinen luonne.
   
   
5. Meillä on ihania naapureita! Ja ne tarjoo pullaa! :) Naapurit on siis kuultu hyvällä menestyksellä.
   
   
6. Honkatalojen soppari on allekirjoitettu ja sinetöity. Minä ja charmikas Heikki Jääskeläinen ollaan siirrytty jo halailuasteelle. Kilpailutuksen jälkeenkin Honkatalot oli meille selvä valinta ja saatanpa innostua tätä valintaa perustelemaan tarkemmin myöhemmin, sillä hirsitoimittajan valinta tuntuu pohdituttavan monia rakentajia.
   
   
7. Meille tulee sittenkin ihan kokonainen kellari. Tai siis joskus myöhemmin. Jos siis rahat riittää. Tehdään siis kellarivaraus. Tarkennusta lisää myöhemmin. P.S. Autotallin viereiseen lämminvarastoon meillä on varaa, jee!
   
   
   
   
   
8. Museoviraston kanssa ei kannata pelleillä. On tarkkaa puuhaa raportoida historian huminaa ja säilyttää sodanaikaisia muistomerkkejä. Meidän yhteistyö on kuitenkin sujunut hyvin ja näillä näkymin konekivääripesäke saa lähteä/siirtyä viivästyttämättä meidän projektia. Saadaan ehkä jopa kipata multaa tontin viereiseen taisteluhautaan, ettei lapsiraukat putoa sinne meidän tontin reunalta ja poikkaise raajojaan.
   
   
9. Ollaan kerätty melkoinen ammattilaisten tiimi suunnittelemaan meidän koti. Kuka tiesi, että niitä tarvitaan näin monta?!?
   
   
10. Rakennuslupa jätetään tällä viikolla. Yksi iso virstanpylväs on ihan kohta saavutettu. Jännittää!

"Tää ois tämmönen laatikko"...

...sanoo Plusarkkitehtien Jani Lahti hymyillen ojentaessaan meille tulevan kodin ensimmäiset luonnokset. Minä ja Johannes ollaan jo muutama päivä oltu kuin tulisilla hiilillä ja nyt ne on vihdoin tässä! Ensimmäiset luonnokset! Alkuinnostuksen jälkeen hiipii epäilys. Eihän nämä nyt kuitenkään näytä ihan siltä kuin omissa mielikuvissa. Me opittiinkin vasta pikku hiljaa, että luonnosten tekeminen on upea vuorovaikutteinen keskustelu asiakkaan ja asiantuntijan välillä, jossa pitää sopivassa suhteessa pitää oma päänsä, mutta kyetä myös luottamaan ammattilaisen visioon.

Törmäsimme Janiin ensimmäisen kerran, kun kävimme läpi Honkatalojen esitettä syvän hartauden vallassa. Tykästyimme hänen Plusmallistoonsa samantien ja Honkatalojen Heikki laittoikin hösseliksi ja järjesti meille yhteisen tapaamisen jo ennen sopivan tontin löytymistä. Visiot ja kemiat tuntuivat kolahtelevan oikealla taajuudella ja meidän mielessä päätös arkkitehdistä oli tehty tuon tapaamisen jälkeen. Janin tapa kuunnella asiakasta, suunnitella toimiva, mutta kaunis koti ilman taiteen tuomaa liikaa kuormitusta, ja kantaa ylpeyttä omasta työstään ratkaisi homman meidän mielissämme. Puhumattakaan Janin tasaisin välein pilkahtavasta kuivasta huumorista, joka kolahti meihin kuin kalikka koiraan. Plusarkkitehtien sisustusarkkitehti, asiantunteva Taru Kivioja, on myös ollut alusta saakka osa suunnittelutiimiämme.

Tontin ostamisen ja kesälomien jälkeen alkoi pitkään odotettu suunnitteluvaihe. Ensimmäisen luonnoksen pohjalta löydettiin nopeasti uusi yhteinen suunta. Meille tulisikin yhden laatikon sijasta kaksi laatikkoa! Alla ensimmäinen kahden laatikon luonnos.

Ulkoapäin ihastuimme taloon heti. Kaksi isoa terassia, joista toinen katettu, sai meidät heti suunnittelemaan kaikkia niitä upeita juhlia, mistä suurin osa jäisi kuitenkin pitämättä arjen katalien kiireiden takia :) Mutta aijai, se pohjan suunnittelun tuska. Kaaosteoriassakin terminä tunnettu perhosefekti on tässä pahimmillaan. Muuta yhtä asiaa, niin yhtäkkiä talon toisessa päässä kaikki meneekin totaalisen uusiksi eikä tosiaankaan aina toivottuun suuntaan. Me opittiinkin muutaman epäonnisen korjausyrityksen jälkeen, että joistain asioista kannattaa keskustella arkkitehdin kanssa eikä vain pyytää tekemään haluttuja korjauksia.

Ensimmäinen pohjapiirustus oli tarkoituksella pelkkä raakile, jonka pohjalta lähdettiin hiomaan asioita yhdessä. Isoimmat korjattavat asiat olivat alakerran yksi puuttuva makuuhuone ja yläkerran eteläseinän makuuhuoneen sijainti. Me halusimme yläkertaan ehdottomasti vanhempien makuuhuoneen ja avoimen keittiön, ruokailutilan ja olohuoneen sieltä avautuvien hienojen näkymien takia. Alakertaan jäisi siis sisäänkäynti, kodinhoitohuone, kaksi lasten makuuhuonetta, työhuone/vierashuone, arkiolohuone sekä sauna ja kylpyhuone. Muutamien pyörittelyjen jälkeen päädyimme lopulta alla olevaan pohjaratkaisuun ja tämän perusteella olemme lähteneet tekemään projektille budjettia sekä sopineet alustavan tapaamisen rakennusvalvontaan. Löydät vielä enemmän kuvia Luonnokset-sivuilta.

 

Merkittävin muutos meille oli se, että saimme alakertaan puuttuvan huoneen, yläkertaan ikkunat etelään ja olohuoneen eteläseinälle makuuhuoneen sijaan. Myös portaista tuli näyttävämmät suorina ja ikkunan eteen sijoitettuna. Isoin vastareaktio arkkitehdin visiolle tuli pitkästä "käytävästä" ovelta eteläseinälle asti - huudeltiin "Hukkaneliöitä!" eikä saatu kiinni Janin ajatuksesta alkuun ollenkaan. Pyydettiin muutoksia, mihin saatiin napakka perustelu, kuinka näkymä ovelta terassille ja eteläiselle ikkunalle antaa kodillemme avoimuutta ja varsinaisen vau-efektin. Tämä yllätti meidät. Oli upea tunne, kun ammattilainen uskalsi seisoa näkemyksensä takana, mikä sai aikaan sen, että osasimme itsekin alkaa katsoa ratkaisua uusin silmin. Ja nyt ei vaihdettaisi tuota ratkaisua mistään hinnasta!

Pohjaa tarkemmin katsoneille on muuten pakko vielä todeta, että tuo Johannekselle ah niin rakas alakerran kuntoiluhuone muuttuu hyvin nopeasti lastenhuoneeksi, jos minä saan sisustaa siitä pienen tytön huoneen. Jos Daniel saa pikkuveljen, niin saattaapi olla, että minäkin innostun jumppaamaan kotona sille varatussa huoneessa poikien jakaessa yhteisen makkarin :) Rakenneultraa siis odotellessa...

Seuraavia mielessä pyöriviä aiheita ovat budjetin teko, eri urakoiden kilpailutus maatöistä sähköihin sekä rakennusurakoitsijan valinta. Antakaahan palautetta, mistä te erityisesti haluaisitte kuulla! :)

P.S. Voit seurata Modernisti hirteen -blogia nyt Bloglovinin tai sähköpostin kautta!

Kivestä puuhun

Vuonna kuokka ja kirves haaveena oli moderni valkoinen rapattu kivitalo. Nyt tuo ajatus tuntuu jo kaukaiselta. Sana "hirsitalo" tuohon aikaan olisi naurattanut omana kotina. Mehän ollaan moderneja kaupunkilaisia, ei me missään mökissä haluta asua ;) Toisin kävi.

Törmäsimme Honkaloihin ensimmäisen kerran vuoden 2015 Kivistön asuntomessuilla Vantaalla. Heidän rakentamansa ekotalo Villa Beauty sykähdytti muotokielellään ja modernilla otteellaan. "Mitä hittoa, saako tällaisiakin puutaloja?", pohti kaksi asiaanperehtymätöntä maallikkoa. Honkatalojen nettisivuja tuntitolkulla kahlatessa hirren vieno houkutteleva laulu alkoi tarttua korvamadon lailla. Mikä sen ihanampi ajatus kuin yksimateriaalinen seinä luonnon omasta materiaalista ja lupaus puhtaasta sisäilmasta. Hintakin halvempi kuin kivitaloissa, joihin ei rahat tuntuneet riittävän eikä tosin enää halukaan. Hirsi on vienyt meidän sydämet :) Hirsitalo myös valmistuu kivitaloa nopeammin. On ollut upea seurata kanssasisarien ja -veljien postaamia valokuvia Hirsitalojen rakentajat -facebook ryhmässä ja nähdä, kuinka nopeasti hirsitalo nousee harjakorkeuteensa!

Hontatalot taas on vakuuttanut meidät sillä, että hirsitalo voi olla moderni, sisältää paljon ikkunapintaa (meidän ehdoton vaatimus!) ja olla silti omalla tavallaan eteerinen yhtä aikaa. Me nimittäin vietimme tuntitolkulla aikaa muidenkin hirsitalotoimittajien nettisivuilla eikä yhdenkään muun yrityksen talot vastanneet meidän visuaalisia toiveita modernista hirsitalosta.

Honkatalojen Plusmallistosta inspiraatiota

Otimme yhteyttä Honkatalojen edustajaan Heikki Jääskeläiseen ja onnellinen yhteistyömme on jatkunut siitä asti. Heikki on ollut aktiivinen kumppanimme alusta asti: käynyt katselemassa potentiaalisia tontteja kanssamme; tullut kotiimme neuvottelemaan, kun pienen vauvan kanssa oli raskasta liikkua; ottanut säännöllisesti (mutta ei liian usein!) yhteyttä ja kysellyt, miten tontin etsintä sujuu. Heikki on myös pitänyt meidät myös maan tasalla realistisella ja rehellisellä otteellaan. Honkatalot ei ehkä ole halvin talotoimittaja, mutta he ottavat asiakkaansa erinomaisesti huomioon, pystyvät tuottamaan yksilöllisiä, linjakkaita design-hirsitaloja ja ansaitsevat ainakin meidän luottamuksemme. Jatkossa nähdään, että jatkuuko satumme yhtä ruusunpunaisena vai tuleeko paha noita sotkemaan jossain kohtaa kuvioita :)

  

Heikiltä muuten saimme myös ehdotuksia arkkitehdeiksi ja hyvin rehellisen mielipiteen siitä, kenen hän uskoisi sopivan parhaiten meidän tarpeisiin, design-toiveisiin ja henkilökemioihin. Ja näin löysimmekin itsellemme mitä mainioimman arkkitehdin! Tästä yhteistyöstä ja luonnosteluprosessista lisää seuraavassa blogissa.