perjantai 24. marraskuuta 2017

Kaukana Strömsöstä

Näin pitkän vaitiolon jälkeen ei varmaankaan saisi aloittaa blogia vinkumalla. Mieli tekisi silti. Ehkä jopa tirauttaa väsymyksen kyynel jos toinenkin. Älkäähän kuitenkaan pelätkö, ei täältä ihan pahimmanlaatuista itkuvirttä ole tulossa. Ehkä jopa selviytymistarinan tynkä, jonka sankarina on loistavat organisointikyvyt omaava lentäjä ja sankarittarena kotikaaosta pyörittävä toimitusjohtaja. Näistä kahdesta raksan suurempi sankari on kuitenkin ehdottomasti ensimmäinen.

Näin sen enempää somessa asiaa ruotimatta reilu viisi viikkoa sitten meidän isännästä tuli Modernisti hirteen-projektin kokematon mutta sitäkin päättäväisempi projektijohtaja. Aluksi pakon edessä, mutta hommat hienosti hoitaessaan päätimme yhteistuumin, että pesti jatkuu siihen asti, kunnes lentävät bussit kaipaavat ohjastajaansa takaisin vanhempainvapaalta. Duunit alkoivat valitettavasti melkoisella myräkällä. Hirsipytingin pystytys oli kyllä saatu valmiiksi, mutta iso osa ikkunoista oli vielä toimittamatta, katto laudalla ilman mitään vesieristettä ja vettä satoi kaunistelematta noin viikon kuin esterin perseestä. Samassa syssyssä lähti entisen projektijohtajan työporukkakin, joten siinä oli meillä hetken ihmettelemistä. Elämään ei ole mahtunut yhtäkkiä mitään muita asioita kuin raksa, lapset, raksa, yritys, raksa, uni, raksa, rautakauppa ja raksa. Hieman eri tavalla kävi, kun allekirjoittanut alun perin kuvaili blogin kohdassa Tietoa meistä :)

Viimeisen viiden viikon aikana asiat ovat kuitenkin edenneet hurjaa vauhtia, vaikeuksista huolimatta. Tässäpä siis pitkästä aikaa Top Ten raksalla tapahtunutta - niin hyvässä kuin pahassa.
  1. Numero Uno on ehdottomasti vastaava mestarimme Riku, jonka rauhoittava olemus, huikea kokemus ja vilpitön tahto auttaa meitä hädässä on käytännössä pitänyt projektimme liikkeessä.

    Rokkistaramme Riku tulee nykyään työmaalle fiksusti raksakuteet päällä :)

  2. Tämän hetken isoin harmitus on vuotava talo. Nyt on Honkataloilla näytön paikka, sillä muutama mystinen kohta valuttaa edelleen vettä paikkausyrityksistä huolimatta. Perästä kuuluu...

  3. Meillä on nyt kaikissa kolmessa kerroksessa lattiavalut tehty. Samaan hengenvetoon tekisi mieli kysyä, kenen loistava idea oli laittaa yläkerran lattiaan kipsivalu? On nimittäin ihan hieman kallihimpi kuin perinteinen betoni!

    Yläkerran kipsivaluäijät hommissaan
    Alakerran litskamärkä betoni
  4. Riku naureskeli pari päivää sitten, että aina kun valetaan niin piikataan. Tämä on totinen tosi - varsinkin kun projektijohto vaihtui pienessä paniikissa muutama päivä ennen valujen tuloa. Arvatkaahan kuinka montaa alla olevan kuvan putkea isäntä on siirtänyt hieman oikealle, hieman vasemmalla, hieman eteenpäin tai hieman taaksepäin?

    Minnekäs nämä pitikään laittaa? Entten tentten teelika mentten...
  5. Puolivälissä listaa on syytä lausua kaunis kiitos vakuutusyhtiöille. Yllättävän isoista lämpötilaeroista johtuen yksi alakerran jätti-ikkunoistamme sai melkoisen särön yön aikana. Sen vaihto tarkoittaa uuden ikkunalasin vaihtoa kehyksiin, nosturin tuontia pihalle, vanhan ikkunoiden tiivisteiden ja pellityksien purkua sekä kaiken edellämainitun tekemistä uudestaan. Rakennusjumalille siis kiitos kattavista vakuutuksista!

  6. Pitkät kalsarit voi jättää raksalle mennessä kotiin. Maalämpokaivo on porattu, kytketty, käynnistetty ja puksuttaa nyt iloisesti lämmintä vettä pitkin vasta valettuja lattioitamme.


  7. Puskapissat ovat kohta muisto vain. Kellarin vessa saadaan laatoitettua ensi viikolla ja pönttö asennettua heti perään. Koska kellariin tulee talon valmistuessa käynti vain autotallin kautta, niin laattavalinta oli melko helppo tehdä "kokeilumielessä". Seinälaataksi valittiin Starkin teollishenkinen ja edukas Raw Urban White ja sen kaveriksi lattiaan hieman tummempi Raw Urban Grey.


  8. Putkia ja johtoja vilisee silmissä. Kohta ne kuitenkin saadaan piiloon, sillä LVIS-työt ovat jo niin pitkällä, että kipsilevyjen asennus voidaan aloittaa jo ensi viikolla. Aika jännittävää, sillä silloin talo saa taas ihan uudenlaisen ilmeen!

  9. Meidän murheenkryyni katettu terassi alkaa olla voiton puolella. Kuinka voikaan yksi paikka talossa olla näin monta viikkoa isännän yöunien kauhu? Lattiaa ei meinata saada samaan tasoon sisätilojen kanssa, pellityksiä ei voi asentaa ilman huomattavia riskejä, vedenpoisto tuottaa haasteita ja lukemattomat meilit on lähetetty koskien lasikaiteiden turvallista kiinnittämistä vesieristettä pilaamatta. No, ainakin meillä riittää hyviä sotatarinoita ystäville yläterassilla viiniä siemaillessa maittavan grillailusession jälkeen!

  10. Yhdet verkkarit ja muutama paita maalattu. Allekirjoittanutkin pääsi häärimään työmaalle viime sunnuntaina lasten ollessa mummolassa. Ei ole kyllä koskaan nähty yhtä innostunutta pikku maalaria. Tehokkuus oli kyllä tämän mamman työstä kaukana. Ai että sitä haluaa tehdä pikkutarkkaa työtä, kun on oma seinä kyseessä. Fiilis oli kuitenkin loistava ja nyt ei sentään ihan kaikki kunnia talon valmistumisesta kaadu vain isännän harteille.
Sitten vaan peukut pystyyn, että seuraava blogi ilmestyy hiukka nopeammin kuin tämä pikku vuodatus. Toiveena olisi kertoa, kuinka kaunis takka meille pian tuleekaan :)


1 kommentti:

  1. No nythän tätä tekstiä lukiessa alkaa jo kuulostaa jollain tapaa "kotoisalta", eli aidon rakentamisen tuntua ilmassa - ihan niin kuin oli joskus meilläkin. Jolloin päällimmäinen tunne oli myös se, että eihän tämä meidän talo valmistu koskaan... Äkkinäisiä henkilövaihdoksia oli meilläkin, kerrankin kun tulin raksalla katsomaan miten kahdella palkka-timpurilla hommat sujuu, niin toinen oli sen verran kännissä ettei päässyt kahvipöydästä ylös, vaan kaatui kuperkeikan kautta pitkin pituuttaan lattialle sähköjohtojen ja muun roinan sekaan... Jolloin päivä oli tietysti mennyt hukkaan toisellakin miehellä, kun ei raksalla oikein mitään yksinkään saa tehtyä. Purin toiselta mieheltä työsuhteen vielä samana iltana, mutta kun en seuraavan 2 viikon aikana ketään muutakaan löytänyt tilalle, palkkasin pakon edessä saman kaverin taas uudestaan.

    Että semmoista se rakentaminen välillä on - ja kyllä se vaan pitää uskaltaa näissä raksablogeissakin joskus ääneen sanoa. Meillä Talo-Rautio -blogia seurannut lähipiiri totesi joskus myöhemmin, että heilläkin oli ajatus rakentaa. Ja he seurasivat tiiviisti omaa rakentamistani blogini kautta. Ja sitä seuratessaan sitten päättivätkin niin, että eivät aloitakaan koskaan rakentamaan itse...

    VastaaPoista