"Tää ois tämmönen laatikko"...

...sanoo Plusarkkitehtien Jani Lahti hymyillen ojentaessaan meille tulevan kodin ensimmäiset luonnokset. Minä ja Johannes ollaan jo muutama päivä oltu kuin tulisilla hiilillä ja nyt ne on vihdoin tässä! Ensimmäiset luonnokset! Alkuinnostuksen jälkeen hiipii epäilys. Eihän nämä nyt kuitenkään näytä ihan siltä kuin omissa mielikuvissa. Me opittiinkin vasta pikku hiljaa, että luonnosten tekeminen on upea vuorovaikutteinen keskustelu asiakkaan ja asiantuntijan välillä, jossa pitää sopivassa suhteessa pitää oma päänsä, mutta kyetä myös luottamaan ammattilaisen visioon.

Törmäsimme Janiin ensimmäisen kerran, kun kävimme läpi Honkatalojen esitettä syvän hartauden vallassa. Tykästyimme hänen Plusmallistoonsa samantien ja Honkatalojen Heikki laittoikin hösseliksi ja järjesti meille yhteisen tapaamisen jo ennen sopivan tontin löytymistä. Visiot ja kemiat tuntuivat kolahtelevan oikealla taajuudella ja meidän mielessä päätös arkkitehdistä oli tehty tuon tapaamisen jälkeen. Janin tapa kuunnella asiakasta, suunnitella toimiva, mutta kaunis koti ilman taiteen tuomaa liikaa kuormitusta, ja kantaa ylpeyttä omasta työstään ratkaisi homman meidän mielissämme. Puhumattakaan Janin tasaisin välein pilkahtavasta kuivasta huumorista, joka kolahti meihin kuin kalikka koiraan. Plusarkkitehtien sisustusarkkitehti, asiantunteva Taru Kivioja, on myös ollut alusta saakka osa suunnittelutiimiämme.

Tontin ostamisen ja kesälomien jälkeen alkoi pitkään odotettu suunnitteluvaihe. Ensimmäisen luonnoksen pohjalta löydettiin nopeasti uusi yhteinen suunta. Meille tulisikin yhden laatikon sijasta kaksi laatikkoa! Alla ensimmäinen kahden laatikon luonnos.

Ulkoapäin ihastuimme taloon heti. Kaksi isoa terassia, joista toinen katettu, sai meidät heti suunnittelemaan kaikkia niitä upeita juhlia, mistä suurin osa jäisi kuitenkin pitämättä arjen katalien kiireiden takia :) Mutta aijai, se pohjan suunnittelun tuska. Kaaosteoriassakin terminä tunnettu perhosefekti on tässä pahimmillaan. Muuta yhtä asiaa, niin yhtäkkiä talon toisessa päässä kaikki meneekin totaalisen uusiksi eikä tosiaankaan aina toivottuun suuntaan. Me opittiinkin muutaman epäonnisen korjausyrityksen jälkeen, että joistain asioista kannattaa keskustella arkkitehdin kanssa eikä vain pyytää tekemään haluttuja korjauksia.

Ensimmäinen pohjapiirustus oli tarkoituksella pelkkä raakile, jonka pohjalta lähdettiin hiomaan asioita yhdessä. Isoimmat korjattavat asiat olivat alakerran yksi puuttuva makuuhuone ja yläkerran eteläseinän makuuhuoneen sijainti. Me halusimme yläkertaan ehdottomasti vanhempien makuuhuoneen ja avoimen keittiön, ruokailutilan ja olohuoneen sieltä avautuvien hienojen näkymien takia. Alakertaan jäisi siis sisäänkäynti, kodinhoitohuone, kaksi lasten makuuhuonetta, työhuone/vierashuone, arkiolohuone sekä sauna ja kylpyhuone. Muutamien pyörittelyjen jälkeen päädyimme lopulta alla olevaan pohjaratkaisuun ja tämän perusteella olemme lähteneet tekemään projektille budjettia sekä sopineet alustavan tapaamisen rakennusvalvontaan. Löydät vielä enemmän kuvia Luonnokset-sivuilta.

 

Merkittävin muutos meille oli se, että saimme alakertaan puuttuvan huoneen, yläkertaan ikkunat etelään ja olohuoneen eteläseinälle makuuhuoneen sijaan. Myös portaista tuli näyttävämmät suorina ja ikkunan eteen sijoitettuna. Isoin vastareaktio arkkitehdin visiolle tuli pitkästä "käytävästä" ovelta eteläseinälle asti - huudeltiin "Hukkaneliöitä!" eikä saatu kiinni Janin ajatuksesta alkuun ollenkaan. Pyydettiin muutoksia, mihin saatiin napakka perustelu, kuinka näkymä ovelta terassille ja eteläiselle ikkunalle antaa kodillemme avoimuutta ja varsinaisen vau-efektin. Tämä yllätti meidät. Oli upea tunne, kun ammattilainen uskalsi seisoa näkemyksensä takana, mikä sai aikaan sen, että osasimme itsekin alkaa katsoa ratkaisua uusin silmin. Ja nyt ei vaihdettaisi tuota ratkaisua mistään hinnasta!

Pohjaa tarkemmin katsoneille on muuten pakko vielä todeta, että tuo Johannekselle ah niin rakas alakerran kuntoiluhuone muuttuu hyvin nopeasti lastenhuoneeksi, jos minä saan sisustaa siitä pienen tytön huoneen. Jos Daniel saa pikkuveljen, niin saattaapi olla, että minäkin innostun jumppaamaan kotona sille varatussa huoneessa poikien jakaessa yhteisen makkarin :) Rakenneultraa siis odotellessa...

Seuraavia mielessä pyöriviä aiheita ovat budjetin teko, eri urakoiden kilpailutus maatöistä sähköihin sekä rakennusurakoitsijan valinta. Antakaahan palautetta, mistä te erityisesti haluaisitte kuulla! :)

P.S. Voit seurata Modernisti hirteen -blogia nyt Bloglovinin tai sähköpostin kautta!

Kivestä puuhun

Vuonna kuokka ja kirves haaveena oli moderni valkoinen rapattu kivitalo. Nyt tuo ajatus tuntuu jo kaukaiselta. Sana "hirsitalo" tuohon aikaan olisi naurattanut omana kotina. Mehän ollaan moderneja kaupunkilaisia, ei me missään mökissä haluta asua ;) Toisin kävi.

Törmäsimme Honkaloihin ensimmäisen kerran vuoden 2015 Kivistön asuntomessuilla Vantaalla. Heidän rakentamansa ekotalo Villa Beauty sykähdytti muotokielellään ja modernilla otteellaan. "Mitä hittoa, saako tällaisiakin puutaloja?", pohti kaksi asiaanperehtymätöntä maallikkoa. Honkatalojen nettisivuja tuntitolkulla kahlatessa hirren vieno houkutteleva laulu alkoi tarttua korvamadon lailla. Mikä sen ihanampi ajatus kuin yksimateriaalinen seinä luonnon omasta materiaalista ja lupaus puhtaasta sisäilmasta. Hintakin halvempi kuin kivitaloissa, joihin ei rahat tuntuneet riittävän eikä tosin enää halukaan. Hirsi on vienyt meidän sydämet :) Hirsitalo myös valmistuu kivitaloa nopeammin. On ollut upea seurata kanssasisarien ja -veljien postaamia valokuvia Hirsitalojen rakentajat -facebook ryhmässä ja nähdä, kuinka nopeasti hirsitalo nousee harjakorkeuteensa!

Hontatalot taas on vakuuttanut meidät sillä, että hirsitalo voi olla moderni, sisältää paljon ikkunapintaa (meidän ehdoton vaatimus!) ja olla silti omalla tavallaan eteerinen yhtä aikaa. Me nimittäin vietimme tuntitolkulla aikaa muidenkin hirsitalotoimittajien nettisivuilla eikä yhdenkään muun yrityksen talot vastanneet meidän visuaalisia toiveita modernista hirsitalosta.

Honkatalojen Plusmallistosta inspiraatiota

Otimme yhteyttä Honkatalojen edustajaan Heikki Jääskeläiseen ja onnellinen yhteistyömme on jatkunut siitä asti. Heikki on ollut aktiivinen kumppanimme alusta asti: käynyt katselemassa potentiaalisia tontteja kanssamme; tullut kotiimme neuvottelemaan, kun pienen vauvan kanssa oli raskasta liikkua; ottanut säännöllisesti (mutta ei liian usein!) yhteyttä ja kysellyt, miten tontin etsintä sujuu. Heikki on myös pitänyt meidät myös maan tasalla realistisella ja rehellisellä otteellaan. Honkatalot ei ehkä ole halvin talotoimittaja, mutta he ottavat asiakkaansa erinomaisesti huomioon, pystyvät tuottamaan yksilöllisiä, linjakkaita design-hirsitaloja ja ansaitsevat ainakin meidän luottamuksemme. Jatkossa nähdään, että jatkuuko satumme yhtä ruusunpunaisena vai tuleeko paha noita sotkemaan jossain kohtaa kuvioita :)

  

Heikiltä muuten saimme myös ehdotuksia arkkitehdeiksi ja hyvin rehellisen mielipiteen siitä, kenen hän uskoisi sopivan parhaiten meidän tarpeisiin, design-toiveisiin ja henkilökemioihin. Ja näin löysimmekin itsellemme mitä mainioimman arkkitehdin! Tästä yhteistyöstä ja luonnosteluprosessista lisää seuraavassa blogissa.

Tuoreet tontinomistajat

Nyt se sitten oikeasti tapahtui. Ympäri mennään yhteen tullaan - me siis päädyttiin kesäloman kynnyksellä ostamaan tontti, jota käytiin katsomassa kaikista ensimmäisenä  melkein vuosi takaperin, ja josta minä kärkkäästi sanoin, että tätä me nyt ei ainakaan osteta! Ihan liian kallis ja kamalasti töitä, ennen kuin edes pääsee rakentamaan! Johannes, meidän perheen visionääri, oli toista mieltä tontin potentiaalista, mutta ei onneksi hinnasta. Mutta kuinkas kävikään, monien tonttikatselmuksien ja jopa muutaman tarjouksen jälkeen minä hävisin pitkän väsytystaistelun (Johannes sanoisi tässä kohtaa, että tulin vihdoin järkiini) ja meistä tuli tiukan tinkaamisen jälkeen Suur-Leppävaarassa sijaitsevan rintamamiestalotontin omistajia.

Meille tontin sijainti on ollut alusta asti supertärkeää. Perheiden ja myös jonkin mystisen tunnesiteen takia haluttiin jäädä Espooseen. Etelä-Espoo oli liian kaukana, kun kehää pitkin pitää hurrutella molempien töihin. Palvelut piti olla lähellä. Meille sijainti oli loppujen lopuksi niin tärkeä, että budjettia ammuttiin nilkkaan jonnin verran jo projektin alkumetreillä :)

 

Siinähän se! Tontin länsiraja alkaa oikealla häämöttävistä tuijista ja kokonaispinta-alaa sillä on 963 neliötä. Vähän jopa ekstraa meidän tarpeisiin, mutta sijainti liian mainio antaakseen tämän pikkuseikan häiritä. Meidän onneksi kaava ei antanut rakentaa tontille mitään muuta kuin yhden omakotitalon, sillä paritalo-ostajat olisivat muuten jo napanneet tämän aarteen omakseen. Rakentamismääräysten suhteen kaava on tässä kaupunginosassa erittäin löyhä, mikä taas oli iso plussa lopullisia päätöksiä tehtäessä. Huono puoli oli ehdottomasti taas se, että tontilla on purkukuntoinen talo, joka valitettavasti tulee nostamaan maatöiden hintaa. Uusi koti tullaan rakentamaan niin korkealle kuin mahdollista eli tontin itäreunaan ja samalla mahdollisimman kauaksi kaikista naapureista.  Tässä kuva arkkitehdin luonnoksesta talon sijainniksi.

 

Kaavan lisäksi toinen myyjän kiusankappale näkyy alla olevassa kuvassa. Tontilla sijaitsee ensimmäisen maailmansodan aikainen tuliasema, johon saatiin vasta juuri ennen kauppojen vahvistamista kajoamislupa. Mielipiteet tuliasemasta onkin jakaneet suvun hyvin kahtia! Toiset kiukkuavat, että tuliasema pitäisi säästää tai vähintääkin siirtää turvaan tontin toiseen osaan. Osa, minä mukaan lukien, sanoo, että matalaksi vaan. Aika näyttää kumpi leiri voittaa...

 

Seuraavassa blogissa:

• miksi hirsitalo
• miten valittiin talotoimittaja
• mistä sopiva arkkitehti