Elossa!

Olen vähintään muutaman kerran viikossa pohtinut, että mikähän hiton asia rikkoisi minun vähintäänkin Eiffelin korkuiseksi kasvaneen muurin kirjoittaa blogi. Mitä pidempi aika on kulunut, sitä vaikeammalta on todellakin tuntunut tarttua läppäriin. Odottelin ja odottelin tätä ihmettä tapahtuvaksi, mutta mikään asia ei läpäissyt tämän laiskan ihmisen vetelää ulkokuorta, että tekstiä olisi pursunnut ulos näppäimistöltä. Kunnes niin tapahtui ja vielä hyvin hassulla, odottamattomalla tavalla. Mutta palataanpa ensin hieman taaksepäin.

Meidän perhe muutti uuteen kotiinsa huhtikuun puolivälissä. Tunne oli onnellinen, kummallinen ja varsin epätodellinen yhtä aikaa. Sisältä talo oli silloin jo hyvin pitkällä - listatkin olivat paikallaan! Ulkona oli taas hävityksen kauhistus, kuten kuvistakin näkyy.

Aika iso hiekkalaatikko

Touko-kesäkuun isäntä paiski töitä hullun lailla organisoiden puuttuvia asioita kuntoon ja pihan maatöitä eteenpäin. Minä taas elin ihanaa honeymoonia uuden kotimme kanssa! Maisemasta, joka näkyi isoista ikkunoista heti, kun silmänsä aamulla avasi. Avoimesta tilasta, johon lapset pystyivät levittämään lelunsa, mikä häiritsi minua hämmästyttävän vähän. Loputtomasta luonnon valosta. Kaappitilasta! Tämä on pakko sanoa uudestaan. Kaappitilasta! Pihan ja alaterassin ollessa Sarajevon kaltaisessa tilassa minä ja lapset nautimme yläterassin lämmöstä aurinkoisina kevätpäivinä.

Isännän hermot pelasti ainakin jossain määrin se, että meidän koko perhe lähti yhdistetylle työ- ja lomamatkalle Australiaan koko heinäkuuksi. Luonnossa vilkkuvat valaat, vesinokkaeläimet, koalat, dingot ja kengurut tekevät ihmeitä rasittuneelle mielelle. Maatyöt ehtivät valmistua ennen lomalle lähtöä ja maalaus- ja rappaushommatkin olivat loppusuoralla. Kotiin tulessa meitä odotti kaivuriton piha ja uuden uutukaisessa maalissa sekä rappauksessa komeileva talo. Nyt tilanne on se, että kohta ollaan valmiita laittamaan talo talviteloille. Alaterassi on valmistunut ja puuttuu enää muutama pieni pätkä terassia talon ympäriltä. Meillä näyttää nyt aika lailla tältä. Terassin kaiteet on tosin vielä asennettu kuvien ottamisen jälkeen.

Sun screen verhot alhaalla pelastamassa helteiltä

Ennen verhojen asennusta lämpöennätys sisällä 33 astetta :/

Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut ennen kuin tähän pisteeseen on päästy ja monenlaisia päätöksiä on pitänyt tehdä. Lupaan kertoa niistä nyt, kun blogijää on murrettu. Niin, mikä se asia olikaan, joka sai aikaan sen, että tartuin koneeseen. Sehän oli isännän tekemä upeaakin upeampi hirsimerirosvolaiva! Timpureitakin pikkuisen hymyilytti, kun tulivat seuraavana aamuna terassinlaittopuuhiin :D

Pintaa pukkaa

Nyt on se aika rakennusvaihetta, kun aiemmin tehdyt päätökset testataan käytännössä. Pelottava vaihe, mutta myös pääsääntöisesti kutkuttavan palkitseva. Sitä kävelee työmaata kohden kädet hiessä ja miettii, että olikohan se maali- tai lattiavalinta sittenkään oikea. Toki tätä ennen on jo herätty muutaman kerran aamuyöstä sama huoli takaraivolla. Ja se onnen ja helpotuksen tunne, kun valitsemasi materiaali näyttää kuin näyttääkin hyvältä! Nyt on siis aika raportoida, mitä pintamateriaaleja meidän kodista löytyy :)

Yksi hirsirakentajien eniten keskustelua herättävistä vakkariaiheista on hirsien käsittely. Pää pyörällä on luettu kaiken näköistä keskustelua ja blogia eri ratkaisuista. Ehkä ainoa asia, mikä meille on ollut alusta asti selvä, on se, että luonnollista puupintaa meillä ei jää näkyviin. Yhtään. Kyllä, perinteiset hirsirakentajat saa nyt huokailla ahdistuksesta, mutta muistakaa, että me ollaankin käännynnäisiä kivitalorakentajia ;) Mustaa, valkoista, minimalistista ja modernia on meidän juttu. Hirsien käsittelyssä päädyimme lopulta valkokuultoon, sillä puu on meidän mielestä liian upea materiaali piilotettavaksi kokonaan. Mutta mikä hiton valkokuulto? Me mentiin sillä ainoalla tuotteella, mikä oltiin nähty livenä, Honkatalojen omistajan Mikko Vainionpään kauniissa kotitalossa. Tässä kohtaa täytyy myös mainita, että minä olen harvinaisen laiska ja saamaton ihminen työelämän ulkopuolella. Joten kun Mikon ja Katan kodissa käytetty Diotrolin Aquatroll Täferweiss -kuultovaha näytti meidän hirsipaneelikokeilussa kauniilta, ei tämä laiskiainen jaksanut edes kokeilla muita vaihtoehtoja. Aquatroll on vesiohenteinen ja luonnonmukainen vaha, jossa on tehokas UV-ehkäisy puun tummumista vastaan. Mistään perinteisestä rautakaupasta tätä mystistä alpeilta saapuvaa ainetta ei löytynyt, mutta onneksi Kuopiosta löytyi mainio maalikauppa, josta tuotetta sai tilattua näppärästi kotiinkuljetettuna. Kiitos vaan Kuopion Tapetti ja Väri!

Meidän pikkuinen työhuone, johon tulee ikkunan yläpuolelle kiinteä parvi

Livenä valkokuulto näyttää valkoisemmalta kuin kuvissa

Me päätettiin käsitellä kaikki muut hirsipinnat kuultovalkoiseksi paitsi sauna sekä alakerran arkiolohuoneen hirsiseinä. Tästä tullaankin siihen, että minun on tunnustettava kaksi isoa erätappiota mitä tulee isännän kanssa käytyihin viime aikojen tahtojen taistoihin. Toinen niistä tuli hyvin kalliiksi, kun päästiin hänet heikkona (ja laiskana) hetkenä yksin tekemään kodinkonevalintoja. Mielethän sieltä sitten tuli ja tietty ne kalleimmat. Toinen erätappio koski meidän arkiolohuonetta, joka on nyt musta. Kokonaan musta. Kattoa myöten musta. Musta.

Tässä kuvassa hirsiseinä vasta kertaalleen vahattuna

Mustaa, mustaa ja mustaa

Tuleva kurkistusikkuna eteiseen

On se kaunis!

Tähän mustaan ratkaisuun on isännällä toki erinomainen syy, jonka lähes kaikki miespuoliset rakentajat allekirjoittaa. Meidän mustaan arkiolohuoneen tulee videotykki valkokankaineen ja nyt on tärkeä maksimoida katseluelämys! Vaikka mustaan olohuoneeseen on ollut totuttelemista, niin täytyy sanoa, että se kuulostaa hurjemmalta kuin oikeasti on. Minä olen jopa vähän tykästynyt siihen, kattoa myöten. Ja musta hirsiseinä on jopa jollain tapaa upea. Koko homman mahdollistaa etelään avautua koko seinän ikkuna, joka kompensoi valollaan liiallisen synkkyyden.

Eteisen ja arkiolohuoneen väliin tulee liukuovi. Musta, tietenkin :)

Arkiolohuonetta lukuunottamatta meidän muut seinät on aikalailla valkoisia. Missään väliseinissä ei ole käytetty paneelia, vaan kaikki on valkoiseksi maalattua kipsilevyä. Myös kaikki katot ovat kipsattua ja valkoiseksi maalattua. Ja ai että minä tykkään! Kuka tietää, jossain vaiheessa saatan innostua maalaamaan  tai tapetoimaantehosteseinää mm. lasten makkareihin, mutta juuri nyt sielu lepää meidän puhtaissa valkoisissa seinissä.


Lattia meillä päätettiin jo projektin alkumetreillä sisustusarkkitehtimme Tarun ehdotuksen pohjalta. Taru suositteli meille Corkartin vinyylikorkkia, tarkemmin tuotetta Long Plank CW815. Tuota pientä vinyylikorkin palaa kiikutettiin paikassa jos toisessakin, mallailtiin kaiken näköistä pintaa vasten, oltiin varmoja ja sitten taas ei. Saimme Lektarilta erinomaista palvelua, kun kävimme heidän showroomilla katsomassa muitakin vaihtoehtoja, mutta silti CW815 piti pintansa. Kunnes ei enää. Viime metreillä todettiin, että se ei kuitenkaan ollut meidän makuun tarpeeksi harmaa ja päädyimme saman tuoteperheen toiseen vinyylikorkkiin, CP704. Voin sanoa, että tämän valinnan realisoituminen jännitti niin perhanasti! Lattia osoittautui upeaksi ja oli juuri sellainen kun haluttiinkin. Ainakin se vähä, mitä muistan! Miksi kukaan ei kertonyt, mikä antikliimaksi lattian asennukseen liittyy! Ehdit nähdä lattian realisoituvan juuri niin kauniiksi kuin toivoitkin ja kun kiiruhdat työmaalle muutaman tunnin päästä, se onkin peitetty ruman ruskean paperin alle. Tämä on naisten "blue balls" pahinta laatua!

Vinyylikorkissa on kaunista sävyvaihtelua

Lattia tulee meillä ikkunan karmin kanssa täysin samaan tasoon

Otettiin riski ja asennettiin lattia pidemmälle pätkälle kuin suositeltiin!

Pinnat kohtaa

Märkätiloista taidan kirjoittaa joku toinen kaunis kertaa eli minut tuntien todennäköisesti parin kuukauden päästä :) Muutto häämöttää jo ja jännitys alkaa tuntua nahoissa. Tämän hetken optimistinen aikataulu on, että päästään muuttamaan viikolla 15. Saa nähdä, kuinka käy! Tällä hetkellä työmaalla on kiintokalusteiden asennus meneillään ja LVIS-työt alkaa huomenna oikein rytinällä. Lopetetaan tämän päivän löpinät kuvaan meidät pian valmistuvasta keittiöstä :)

Pian kokkaillaan!

Uusi vuosi, uusi projekti!

Uusi vuosi on usein täynnä kaikenlaisia lupauksia: kirjoitan blogia kerran viikossa, kitisen vähemmän, vietän tipattoman tammikuun ja sen sellaista. Minähän en tänä vuonna sortunut minkään sortin lupauksiin, vanhana ja viisastuneena. Sen sijaan päätin aloittaa uuden projektin, mikä onkin pitänyt minut kovin kiireisenä - blogiakaan en ehdi tältä aikaavievältä hommalta raapustaa. Tämän mahtavan uuden projektin nimi on Rakennuskilot! Erittäin vaativa projekti, täytyy myöntää. On todella uuvuttavaa iltaisin keskittyä siihen, että jaksaisi syödä vähintään puolikkaan suklaalevyn ja toisinaan hieman salmiakkiakin. Tai luopua ruuanlaiton ilosta ja kurvata kultaisten kaarien kautta kotiin. Mutta minä olen uhrautuvainen nainen ja sitoutunut uuteen projektiini!

Onneksi tämä toinen, huomattavasti vähemmän kuormittava Modernisti hirteen -projekti, tukee minua uusissa haasteissani. Tässäpä lista asioita, joiden jälkeen on helpompi joustaa omista haluistaan ja tarttua vastentahtoisesti Fazerin siniseen.

1. Juuri viimeisen maalipintansa saanut satoja tunteja tasoitettu katto, johon on unohtunut kokonaan tehdä tarvittavat toimenpiteet tulevaa kattoliesituuletinta varten. 
2. Viisi senttiä mystisesti siirtynyt vaatehuoneen ovi, joka sekoittaa kaikki kiintokalustesuunnitelmat.
3. Edelleen vesieristämätön toisen kerroksen katto/terassi, joka aiheuttaa keskivaikean paniikkikohtauksen aina kun sataa ja silloin tällöin öisinkin.
4. Valmiit sähkövedot juuri sellaisille kaiuttimille, joita ei voikaan asentaa kylpyhuonetiloihin.
5. Kansainvälistymistä hakeva yritys ja kaksi alle kolmivuotiasta kerubia.

Niin kuin huomaatte, minulla on erinomaiset edellytykset onnistua uudessa projektissani. Ja ylpeänä voin todeta, että onhan niitä rakennuskiloja kertynytkin! Listaakin voisi jatkaa vielä tovin, mutta rajansa kaikella. Jos ja kun heittää hyvästit sarkasmille, niin väsymystä on ilmassa. Valoa tunnelin päässä näkyy kuitenkin pikkuisena pilkkuina raskainakin hetkinä, joten jaksaa jaksaa - periksi ei anneta! Seuraavan kerran, rakkaat kaksi lukijaa, jotka olette vielä pysyneet aktiivisina blogin seuraajina, lupaan olla kitisemättä ja kirjoittaa teille reippain mielin jostain kivasta raksateemasta :)

Nyt pulskaksi muuttunut rakennuttaja vaikenee muutaman viimeaikaisen raksakuvan saattelemana...

Keittiön takaseinä on saanut jo ensimmäisen kerroksen mustaa maalia.

Yläkerrran katto on jo hyvällä mallilla.
Pian päästään käsittelemään myös hirsiä.

V¤"%")!n terassi.

Pikkujätkä saunoo :)

Tulta tupaan

Se ihana tunne, kun tuli lämmittää varpaita ja kädessä on kupponen kuumaa kaakaota. Joo, melkoista siirappia, mutta tällaisia nössöjä haaveita sitä huomaa päässä pyörivän. Minä en ole koskaan asunut talossa tai asunnossa, jossa olisi takka. Rakkaita muistoja takoista on kuitenkin paljon: Lapissa hiihtoreissun jälkeen tulta jaksoi tuijotella toista tuntia ja kesämökillä takassa piti aina saada käristää makkaroita saunan jälkeen. Niinpä meille oli alusta saakka selvää, että meidän uuteen kotiin tulee takka.

Taloa vielä suunnitellessa meidän toivelistalla oli tämän näköisiä takkoja. Silloin ei kuitenkaan vielä tiedetty talon pohjapiirustuksia, joten saatiin vapaasti tykätä kaiken mallisista takoista.

Skanthermin Elements. Lähde: Pinterest

Lähde: Nordpeis

Suunnitelmien edetessä takka päätettiin sijoittaa yläkerran olohuoneeseen. Siellä sitä siirreltiinkin paikasta toiseen kuin kuumaa perunaa. Loppupeleissä päätimme sijoittaa takan olohuoneen ikkunanpuoleiseen nurkkaukseen.

Koska takka sijaitsee täysin kahden ikkunan edessä, oli selvää, että emme voi enää valita jykevää takkaa, joka olisi lämpöä varaava. Meidän täytyi etsiä itse asiassa kamiinaa - siroa pientä kaunokaista, joka luo tunnelmaa meidän sitä kaivatessa. Etsimme takkaa aktiivisesti netin lisäksi messuilta ja tämän vuoden Habitaressa hankinta lyötiinkin lukkoon kiivaan tinkimisen päätteeksi. Valitsemamme takan mahdikkaita kilpailijoita olivat Skanthermin Elements ja Turn. Voitin vei kuitenkin Norpeisin Quadro 1!

Lähde: Nordpeis

Päädyimme hankkimaan Quadromme Valmistuli-nimiseltä yritykseltä täyspakettina. Valmistulelta saimme todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua sekä erittäin kilpailukykyisen hinnan. Valmistulen Kari Sivula on tehnyt loistotyötä jo paljon ennen takan asentamista. Hän on käynyt tutkimassa työmaalla takan asennuspaikkaa isännän kanssa ja tehnyt tiivistä hormiyhteistyötä Keski-Uudenmaan katon kanssa, joka on hoitanut meidän projektin kattojen ja terassien vesieristyksen. Tällä hetkellä suunnitelmissa on, että takka asennetaan itsenäisyyspäivän jälkeen. Siinä on taas yksi ihana asia, mitä odotella muuten vähän synkempien raksavaiheiden aikana.

Kaukana Strömsöstä

Näin pitkän vaitiolon jälkeen ei varmaankaan saisi aloittaa blogia vinkumalla. Mieli tekisi silti. Ehkä jopa tirauttaa väsymyksen kyynel jos toinenkin. Älkäähän kuitenkaan pelätkö, ei täältä ihan pahimmanlaatuista itkuvirttä ole tulossa. Ehkä jopa selviytymistarinan tynkä, jonka sankarina on loistavat organisointikyvyt omaava lentäjä ja sankarittarena kotikaaosta pyörittävä toimitusjohtaja. Näistä kahdesta raksan suurempi sankari on kuitenkin ehdottomasti ensimmäinen.

Näin sen enempää somessa asiaa ruotimatta reilu viisi viikkoa sitten meidän isännästä tuli Modernisti hirteen-projektin kokematon mutta sitäkin päättäväisempi projektijohtaja. Aluksi pakon edessä, mutta hommat hienosti hoitaessaan päätimme yhteistuumin, että pesti jatkuu siihen asti, kunnes lentävät bussit kaipaavat ohjastajaansa takaisin vanhempainvapaalta. Duunit alkoivat valitettavasti melkoisella myräkällä. Hirsipytingin pystytys oli kyllä saatu valmiiksi, mutta iso osa ikkunoista oli vielä toimittamatta, katto laudalla ilman mitään vesieristettä ja vettä satoi kaunistelematta noin viikon kuin esterin perseestä. Samassa syssyssä lähti entisen projektijohtajan työporukkakin, joten siinä oli meillä hetken ihmettelemistä. Elämään ei ole mahtunut yhtäkkiä mitään muita asioita kuin raksa, lapset, raksa, yritys, raksa, uni, raksa, rautakauppa ja raksa. Hieman eri tavalla kävi, kun allekirjoittanut alun perin kuvaili blogin kohdassa Tietoa meistä :)

Viimeisen viiden viikon aikana asiat ovat kuitenkin edenneet hurjaa vauhtia, vaikeuksista huolimatta. Tässäpä siis pitkästä aikaa Top Ten raksalla tapahtunutta - niin hyvässä kuin pahassa.

1. Numero Uno on ehdottomasti vastaava mestarimme Riku, jonka rauhoittava olemus, huikea kokemus ja vilpitön tahto auttaa meitä hädässä on käytännössä pitänyt projektimme liikkeessä.
   
   

   

   Rokkistaramme Riku tulee nykyään työmaalle fiksusti raksakuteet päällä :)

   
   

   
   

2. Tämän hetken isoin harmitus on vuotava talo. Nyt on Honkataloilla näytön paikka, sillä muutama mystinen kohta valuttaa edelleen vettä paikkausyrityksistä huolimatta. Perästä kuuluu...
   
   
3. Meillä on nyt kaikissa kolmessa kerroksessa lattiavalut tehty. Samaan hengenvetoon tekisi mieli kysyä, kenen loistava idea oli laittaa yläkerran lattiaan kipsivalu? On nimittäin ihan hieman kallihimpi kuin perinteinen betoni!
   
   

   

   Yläkerran kipsivaluäijät hommissaan

   

   Alakerran litskamärkä betoni

4. Riku naureskeli pari päivää sitten, että aina kun valetaan niin piikataan. Tämä on totinen tosi - varsinkin kun projektijohto vaihtui pienessä paniikissa muutama päivä ennen valujen tuloa. Arvatkaahan kuinka montaa alla olevan kuvan putkea isäntä on siirtänyt hieman oikealle, hieman vasemmalla, hieman eteenpäin tai hieman taaksepäin?
   
   

   

   Minnekäs nämä pitikään laittaa? Entten tentten teelika mentten...

5. Puolivälissä listaa on syytä lausua kaunis kiitos vakuutusyhtiöille. Yllättävän isoista lämpötilaeroista johtuen yksi alakerran jätti-ikkunoistamme sai melkoisen särön yön aikana. Sen vaihto tarkoittaa uuden ikkunalasin vaihtoa kehyksiin, nosturin tuontia pihalle, vanhan ikkunoiden tiivisteiden ja pellityksien purkua sekä kaiken edellämainitun tekemistä uudestaan. Rakennusjumalille siis kiitos kattavista vakuutuksista!
   
   
6. Pitkät kalsarit voi jättää raksalle mennessä kotiin. Maalämpokaivo on porattu, kytketty, käynnistetty ja puksuttaa nyt iloisesti lämmintä vettä pitkin vasta valettuja lattioitamme.
   
   
   
   
7. Puskapissat ovat kohta muisto vain. Kellarin vessa saadaan laatoitettua ensi viikolla ja pönttö asennettua heti perään. Koska kellariin tulee talon valmistuessa käynti vain autotallin kautta, niin laattavalinta oli melko helppo tehdä "kokeilumielessä". Seinälaataksi valittiin Starkin teollishenkinen ja edukas Raw Urban White ja sen kaveriksi lattiaan hieman tummempi Raw Urban Grey.
   
   
   
   
8. Putkia ja johtoja vilisee silmissä. Kohta ne kuitenkin saadaan piiloon, sillä LVIS-työt ovat jo niin pitkällä, että kipsilevyjen asennus voidaan aloittaa jo ensi viikolla. Aika jännittävää, sillä silloin talo saa taas ihan uudenlaisen ilmeen!
   
   
9. Meidän murheenkryyni katettu terassi alkaa olla voiton puolella. Kuinka voikaan yksi paikka talossa olla näin monta viikkoa isännän yöunien kauhu? Lattiaa ei meinata saada samaan tasoon sisätilojen kanssa, pellityksiä ei voi asentaa ilman huomattavia riskejä, vedenpoisto tuottaa haasteita ja lukemattomat meilit on lähetetty koskien lasikaiteiden turvallista kiinnittämistä vesieristettä pilaamatta. No, ainakin meillä riittää hyviä sotatarinoita ystäville yläterassilla viiniä siemaillessa maittavan grillailusession jälkeen!
   
   
10. Yhdet verkkarit ja muutama paita maalattu. Allekirjoittanutkin pääsi häärimään työmaalle viime sunnuntaina lasten ollessa mummolassa. Ei ole kyllä koskaan nähty yhtä innostunutta pikku maalaria. Tehokkuus oli kyllä tämän mamman työstä kaukana. Ai että sitä haluaa tehdä pikkutarkkaa työtä, kun on oma seinä kyseessä. Fiilis oli kuitenkin loistava ja nyt ei sentään ihan kaikki kunnia talon valmistumisesta kaadu vain isännän harteille.
    

Sitten vaan peukut pystyyn, että seuraava blogi ilmestyy hiukka nopeammin kuin tämä pikku vuodatus. Toiveena olisi kertoa, kuinka kaunis takka meille pian tuleekaan :)